Tunnelatauksen maksimointi elokuvaleikkauksessa
Maja, Jaakko (2022)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120125474
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120125474
Tiivistelmä
On olemassa lukematon määrä vaihtoehtoja, miten leikata elokuva ja osa niistä on toimivampia kuin muut. Tässä opinnäytetyössä perehdyttiin siihen, miten elokuvan herättämä tunnelataus saadaan maksimoitua leikkauksellisia keinoja käyttäen.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin elokuvaleikkauksen historiaa sekä kehitystä vuosien varrella, sillä paras tapa ymmärtää nykyhetkeä on oppimalla menneistä. Tämän lisäksi opinnäytetyössä tutustuttiin erilaisiin leikkauksellisiin tehokeinoihin, joilla tunnelataus voidaan maksimoida. Teorian tukena hyödynnettiin case-esimerkkejä elokuvista sekä elokuvaleikkaaja Toni Tikkasen haastattelua. Lähteinä käytettiin alan kirjallisuutta, haastatteluja, verkkoartikkeleja sekä videoesseitä.
Empiirisessä osiossa tarkasteltiin leikkauksen näkökulmasta lopputyölyhytelokuvia Naakka ja Sienisoppa, jotka molemmat esittivät omat haasteensa tunnelatauksen maksimoimiseksi. Näitä elokuvia vertailtiin toisiinsa ja samalla niissä tehtyjä leikkauksellisia ratkaisuja peilattiin teoriaosuudessa läpikäytyihin leikkauksen tehokeinoihin.
Tutkimuksen lopputulos tuki lähtökohtana toiminutta ajatusta siitä, että tunnelatauksen maksimoimisella on äärimmäisen tärkeä rooli elokuvan nautittavuuden ja joskus jopa tarinan ymmärrettävyyden kannalta. Samalla myös vahvistui ymmärrys siitä, millaisilla asioilla tähän voidaan parhaiten vaikuttaa, ja millaisissa tilanteissa niitä on kannattavaa käyttää.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin elokuvaleikkauksen historiaa sekä kehitystä vuosien varrella, sillä paras tapa ymmärtää nykyhetkeä on oppimalla menneistä. Tämän lisäksi opinnäytetyössä tutustuttiin erilaisiin leikkauksellisiin tehokeinoihin, joilla tunnelataus voidaan maksimoida. Teorian tukena hyödynnettiin case-esimerkkejä elokuvista sekä elokuvaleikkaaja Toni Tikkasen haastattelua. Lähteinä käytettiin alan kirjallisuutta, haastatteluja, verkkoartikkeleja sekä videoesseitä.
Empiirisessä osiossa tarkasteltiin leikkauksen näkökulmasta lopputyölyhytelokuvia Naakka ja Sienisoppa, jotka molemmat esittivät omat haasteensa tunnelatauksen maksimoimiseksi. Näitä elokuvia vertailtiin toisiinsa ja samalla niissä tehtyjä leikkauksellisia ratkaisuja peilattiin teoriaosuudessa läpikäytyihin leikkauksen tehokeinoihin.
Tutkimuksen lopputulos tuki lähtökohtana toiminutta ajatusta siitä, että tunnelatauksen maksimoimisella on äärimmäisen tärkeä rooli elokuvan nautittavuuden ja joskus jopa tarinan ymmärrettävyyden kannalta. Samalla myös vahvistui ymmärrys siitä, millaisilla asioilla tähän voidaan parhaiten vaikuttaa, ja millaisissa tilanteissa niitä on kannattavaa käyttää.