Jean Sibeliuksen viidennen sinfonian transkriptio kahdelle pianolle

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa Jean Sibeliuksen (1865–1957) sinfoniasta nro 5 Es-duuri op. 82 (1919) transkriptio kahdelle pianolle, arvioida sovitustyössä tehtyjä ratkaisuja ja kompromisseja sekä sitä, onko tämän tyyppisen teoksen sovittaminen pianolle ylipäätään järkevää tai mielekästä. Transkription ensisijainen päämäärä oli se, että se soisi mahdollisimman hyvin, olisi soitettavissa konsertissa ja sinfonian ”henki” olisi siinä alkuperäisen tavoin läsnä. Sanat ”transkriptio” ja ”sovitus” tarkoittavat tässä opinnäytteessä samaa asiaa, eli alkuperäisen teoksen siirtämistä mahdollisimman uskollisesti uudelle instrumentaatiolle.

Opinnäytteessä tarkasteltiin ensin hyvin lyhyesti viidennen sinfonian eroja sen ensimmäisen (1915), toisen (1916) ja kolmannen (1919) version välillä. Tekijä kertoi esimerkein myös omista näkemyksistään liittyen pianosovituksiin, minkä jälkeen hän selosti oman sovitusprosessinsa sinfonian alusta loppuun.

Apuna ja perspektiivinä sovitustyössä olivat tiettävästi ainoa viidennestä sinfoniasta painettu sovitus, jonka Karl Ekman (1869–1947) teki yhdelle pianolle vuonna 1922, sekä Henri Sigfridssonin (1974–) levytys siitä (2011). Pääosassa sovituksessa olivat kuitenkin tekijän omat ratkaisut ja intuitio, ja edellä mainitut lähteet toimivat vain lisänäkökulmana työssä. Tämän opinnäytetyön tarkoitukseksi ei muodostunut olla transkriptio-opas, vaan kuvaus tekijän omasta ajatuksenjuoksusta sovitusprosessissa.

Tekijän mielestä sovitus ja opinnäytetyö saavuttivat tavoitteensa. Varsinkin sovituksen tekeminen kehitti kokonaisvaltaisesti tekijän muusikkoutta sekä hänen kykyään tarttua entistä suurempiin haasteisiin tulevaisuudessa.

The aim of this thesis was to produce a transcription for two pianos of Jean Sibelius’ (1865–1957) Symphony no. 5 in E-flat major op. 82 (1919) and evaluate the solutions and compromises that arose during the transcription process. The main goals of the transcription were that it would sound as good as possible, be play-able in concert and reach the “spirit” of the original work. In this thesis, the terms “transcription” and “arrangement” mean the same thing, which is moving the original work to a new instrumentation as faithfully as possible.

This thesis started by exploring very briefly the 5th Symphony’s differences between its’ first (1915), second (1916) and third (1919) versions. The author also addressed their own opinions about the field of piano transcription as a whole, after which the Symphony’s transcription process from start to finish was covered. Bringing help and perspective to the process were Karl Ekman’s (1869–1947) transcription of the Symphony for solo piano (1922), along with Henri Sigfridsson’s (1974–) recording of it (2011).

The goals of the transcription and the thesis were reached. Especially the transcription process wholly developed the author as a musician and their ability to grasp even larger projects in the future.