Valmentajan asiantuntijuus, kokemus ja hiljainen tieto

Abstract

Tämä työ tarkastelee valmentajan asiantuntijuuden kehittymistä, missä tutkinnan kohteena on pitkäaikainen, lähes 35 vuoden työura. Työssä tarkastellaan asiantuntijuutta, joka rakentuu koulutusten, verkostojen ja työympäristön vaikutuksesta oppimiseen ja osaamiseen. Työssä tuodaan näkyväksi ammatillista kasvua, joka on vahvistunut työvuosien karttuessa. Tavoitteena on käsitteellistää aiheita ja asioita niin, että tulevilla valmentajilla konkretisoituvat haasteet ja mahdollisuudet, joista oma asiantuntijuus voi rakentua.

Tutkimusaineiston keräämiseen on käytetty autoetnografista tutkimusmenetelmää, missä tutkijan oma kokemus muodostaa tutkimusaineiston. Tutkimusaineiston kokemukset on kerätty pääsääntöisesti vuosilta 1980–2022. Oppiminen nähdään henkilökohtaisena, persoonallisena ja sosiaalisena kasvuna sekä sopeutumisena yhteiskunnan ja ympäristön muuttumiseen.

Työssä reflektoidaan oppimistapoja ja motivaatiota valmentajana kehittymiseen. Toiminnallista tutkimusmenetelmää hyödyntäen kartoitettiin soutuvalmentajien tapoja kehittää omaa valmennusprosessiaan. Heille suunnatun kyselyn avulla selvitettiin nykyiset toimet valmentajana kehittymiseen. Kyselyn jälkeen valmentajien tapaamisessa aivoriihityöskentelyn avulla ideoitiin, miten seuroissa valmentajien määrää ja seuravalmentajien osaamista voitaisiin parhaiten tukea.

Opinnäytetyö on yksityinen ja yleinen. Se on henkilökohtainen tarkastelu ammatillisuudesta ja sen kehittymisestä, johon on vaikuttanut teknologian kehittyminen ja yhteiskunnan ja työelämän muuttuminen. Työn tuloksena voidaan todeta, että työelämän muutoksessa on tärkeää, että valmentaja reflektoi jatkuvasti omaa osaamistaan ja työtään. Itsetuntemus ja omien tunteiden tunnistaminen auttaa valmentajaa ymmärtämään ja tukemaan muita erilaisissa tunnetiloissa menemättä näihin tunnetiloihin mukaan.

Työtä tullaan hyödyntämään muun muassa soutuvalmentajakerhon ja melonta- ja soutuliiton koulutusten kehittämiseen.