Työpaikkaväkivalta ensihoidossa
Jäntti, Toni (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120927572
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120927572
Tiivistelmä
Työpaikkaväkivalta on yleistä sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla, jossa väkivaltaiset tilanteet voivat tulla yllättäen ja tilanteissa, joissa niihin ei ole kyetty varautumaan riittävästi. Erityisesti tämä korostuu esimerkiksi päivystystyyppisessä toiminnassa tai mielenterveys- ja päihdehoitotyössä, joissa potilas voi olla arvaamaton olemassa olevan sairauden tai päihtymyksen takia. Ensihoidossa kohdataan paljon tällaisia tilanteita.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ensihoitajien kokemaa työpaikkaväkivaltaa koko Suomen laajuudella ensihoitopalvelua järjestävissä organisaatiossa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa ensihoitajien kohtaaman työpaikkaväkivallan eri muodoista, syistä ja työntekijälähtöisistä eroista, jotta työpaikkavakivallan ilmenemistä olisi mahdollista ennaltaehkäistä entistä paremmin.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustui aiempiin kansainvälisiin tutkimuksiin työpaikkaväkivallasta eri maiden ensihoitopalveluissa. Tutkimus oli kvantitatiivinen tutkimus ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin Webropol-kyselyä. Tutkimustulokset analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin. Työpaikkaväkivalta jaettiin teoreettisen viitekehyksen perusteella ja sitä mukaillen kuuteen eri kategoriaan, joita olivat verbaalinen väkivalta, omaisuuden vahingoittaminen tai varastaminen, uhkailu, fyysinen väkivalta, seksuaalinen häirintä ja seksuaalinen väkivalta.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 314 ensihoidossa työskentelevää henkilöä 11 eri sairaanhoitopiiristä tai pelastuslaitoksesta eri puolilta Suomea. Tulokset osoittavat, että työpaikkaväkivalta on varsin yleistä ja sitä on kokenut liki 89 % vastaajista. Tutkimuksen tulokset noudattavat pääosin kansainvälisiä tutkimuksia ja niissä tehtyjä havaintoja työpaikkaväkivallasta. Vaikka ensihoidossa koetaan runsaasti väkivaltaa työpaikalla tai työpaikkaa vastaavissa olosuhteissa, ei siitä juurikaan raportoida viranomaisille.
Tutkimus antoi vastauksen tutkimuskysymyksiin sekä tuotti uutta tietoa suomalaisten ensihoitajien kokemasta työpaikkaväkivallasta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ensihoitajien kokemaa työpaikkaväkivaltaa koko Suomen laajuudella ensihoitopalvelua järjestävissä organisaatiossa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa ensihoitajien kohtaaman työpaikkaväkivallan eri muodoista, syistä ja työntekijälähtöisistä eroista, jotta työpaikkavakivallan ilmenemistä olisi mahdollista ennaltaehkäistä entistä paremmin.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustui aiempiin kansainvälisiin tutkimuksiin työpaikkaväkivallasta eri maiden ensihoitopalveluissa. Tutkimus oli kvantitatiivinen tutkimus ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin Webropol-kyselyä. Tutkimustulokset analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin. Työpaikkaväkivalta jaettiin teoreettisen viitekehyksen perusteella ja sitä mukaillen kuuteen eri kategoriaan, joita olivat verbaalinen väkivalta, omaisuuden vahingoittaminen tai varastaminen, uhkailu, fyysinen väkivalta, seksuaalinen häirintä ja seksuaalinen väkivalta.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 314 ensihoidossa työskentelevää henkilöä 11 eri sairaanhoitopiiristä tai pelastuslaitoksesta eri puolilta Suomea. Tulokset osoittavat, että työpaikkaväkivalta on varsin yleistä ja sitä on kokenut liki 89 % vastaajista. Tutkimuksen tulokset noudattavat pääosin kansainvälisiä tutkimuksia ja niissä tehtyjä havaintoja työpaikkaväkivallasta. Vaikka ensihoidossa koetaan runsaasti väkivaltaa työpaikalla tai työpaikkaa vastaavissa olosuhteissa, ei siitä juurikaan raportoida viranomaisille.
Tutkimus antoi vastauksen tutkimuskysymyksiin sekä tuotti uutta tietoa suomalaisten ensihoitajien kokemasta työpaikkaväkivallasta.