Nuorten urheilijoiden lannerangan rasitusmurtumien fysioterapia

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli integroidun kirjallisuuskatsauksen avulla tuottaa tietoa nuorten urheilijoiden lannerangan rasitusmurtumien fysioterapiasta sekä muista erityispiirteistä, joita tulisi ottaa huomioon nuorten urheilijoiden kuntoutuksessa. Tiedonhaku suoritettiin Pubmed-, Cinahl-, ja Cochrane- tietokantoihin. Näiden lisäksi tutkimuksia haettiin manuaalisesti valittujen aineistojen lähdeluetteloista. Artikkeleita löytyi valituilla hakumenetelmillä yhteensä 58, joista lopulliseen kirjallisuuskatsauksen analyysiin valittiin viisi (5) aineistoa. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten perusteella nuorten urheilijoiden lannerangan rasitusmurtumien fysioterapian pääpiirteitä olivat progressiivinen voimaharjoittelu, neuromuskulaarinen harjoittelu ja kuormituksen säätely. Keskeisinä painopisteinä tutkimuksessa ilmenivät keskivartalon syvien lihasten aktivointi- ja voimaharjoittelu, sekä lihasten aktivointijärjestyksen harjoittelu. Voimaharjoittelun lisäksi myös riittävän lonkan alueen liikkuvuuden varmistaminen sekä kestävyyskunnon progressiivinen harjoittaminen kohti lajiin paluuta korostuivat merkittäviksi tekijöiksi. Nuorten urheilijoiden kuntoutuksessa erityisesti huomioon otettavia piirteitä oli lajikohtainen kuormituksen säätely, urheilijan ohjeistaminen sekä nuoren urheilijan kasvun huomioiminen harjoittelun suunnittelussa ja toteutuksessa. Nuoren urheilijan kuntoutuksessa keskeisenä nähtiin myös lajivalmentajan hyödyntäminen harjoittelun suunnittelussa sekä urheiluun palaamisen porrastaminen lajikohtaisesti. Kirjallisuuskatsauksesta saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että nuoren urheilijan lannerangan rasitusmurtuman fysioterapiassa tulee harjoittelua painottaa erityisesti keskivartalon syvien lihasten aktivoimiseen sekä progressiiviseen voimaharjoitteluun. Lisäksi tulee varmistaa lajin kannalta riittävä liikkuvuus sekä kestävyyskunto. Harjoittelun aloittamisen ajankohdasta ei tutkimustulosten perusteella saatu selkeää konsensusta, mutta tulokset olivat hyviä riippumatta siitä, aloitettiinko harjoittelu välittömästi akuuttivaiheen jälkeen vai pidettiinkö ensin lepojakso. Olennaista nuoren urheilijan kohdalla on harjoittelun suunnittelu lajin vaatimuksiin vastaavaksi, riittävä ohjeistus sekä jokaisen urheilijan kohdalla yksilöllisesti suunniteltu kuntoutusohjelma, huomioiden myös pituuskasvun vaiheet.