Peiliterapian käyttö toimintaterapiassa Suomessa

Abstract

Vilayanur S. Ramachandran ja Rogers-Ramachandran esittelivät peiliterapiaa ensimmäistä kertaa vuonna 1996. Vuonna 1993 V.S. Ramachandran testasi menetelmää koehenkilöllä, jolla oli amputoitu raaja jo vuosia aikaisemmin olkavarresta kyynärpään yläpuolesta. Peiliterapian kipua vähentävää vaikutusta huomasi potilas heti. Tavoitteena oli saada tietoa toimintaterapeuttien kokemuksia peiliterapian käytöstä ja kartoittaa, miten paljon kyseistä terapiamuotoa Suomessa käytetään ja minkälaisiin asiakkaiden haasteisiin. Tarkoituksena on myös selvitellä, onko peiliterapia toimintaterapeuttien puolesta koettu tehokkaaksi terapiamuodoksi. Tutkimusmenetelmänä käytetiin laadullista tutkimusta. Aineistoa kerättiin Webropolin sähköisellä kyselylomakkeella ja saadun aineiston analyysi tehtiin sisällönanalyysin kautta. Kyselyssä käytin avoimia kysymyksiä. Tuloksista ilmeni, että kaikki kyselyyn vastanneista olivat käyttäneet peiliterapiaa potilaan kuntoutuksessa. Peiliterapiaa oli käytetty muun kuntoutuksen tukena tai ainoana kuntoutusmenetelmänä. Halvaantunut yläraajan/käden toimintakyvyn palauttaminen oli yksi yleinen tavoite peiliterapian käyttöön. Pääosiin olivat ammattilaiset käyttäneet peiliterapiaa potilaan akuutin vaiheen jälkeen osana kuntoutusprosessia. Peiliterapian käytön kesto oli vaihteleva. Johtopäätöksinä voidaan totea, että peiliterapiaa voidaan erinomaisesti käyttämään toimintaterapiassa ja sen hyödyistä on selvää näyttöä myös Suomessa työskentelevillä toimintaterapeuteilla. Peiliterapiaa pystyy käyttämään monenlaisiin toimintakyvyn haasteisiin ja se voi olla niin ainoa kuntoutuksessa käytettävä menetelmä, kuin myös avustavana menetelmänä muun kuntoutuksen tukena.