Suomalaisten kätilöiden suhtautuminen kotisynnytyksiin
Lipponen, Senni (2010)
Lipponen, Senni
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002182315
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201002182315
Tiivistelmä
Suomessa kotikätilöitä on paljon vähemmän kuin kotisynnytystä toivovia perheitä. Kotisynnytystä toivovien lakisääteinen ja eettinen itsemääräämisoikeus ei voi toteutua, ennen kuin kotikätilöiden määrä kasvaa. Tämän opinnäytetyö tavoitteena oli selvittää, miten suomalaiset kätilöt suhtautuvat kotisynnytyksiin, millaiset syyt heitä estävät hoitamasta kotisynnytyksiä sekä millaista tukea he tarvitsisivat voidakseen toimia kotikätilönä.
Aineisto kerättiin loka-marraskuussa 2009 sähköisellä kyselylomakkeella. Otantaan valittiin kaikki kätilöt, jotka oli mahdollista tavoittaa kätilöyhdistysten postituslistojen kautta. Heitä oli noin 300, ja Kyselyyn vastasi 74 kätilöä. Opinnäytetyö toteutettiin valtaosin määrällisin menetelmin, syventämisessä käytettiin myös laadullisia menetelmiä. Numeerisen aineiston analysoinnissa käytettiin frekvenssejä, keskiarvoja, prosenttiosuuksia sekä ristiintaulukointia. Laadullinen aineisto analysoitiin konventionaalista sisällönanalyysiä mukaillen.
Kätilöistä joka viides olisi valmis hoitamaan kotisynnytyksiä, ja joka kolmas olisi kiinnostunut laajentamaan osaamistaan kotisynnytyksiin. Tärkeimmät syyt kieltäytyä hoitamasta kotisynnytyksiä liittyivät kätilön oikeusturvaan sekä synnyttäjän ja lapsen turvallisuuteen. Tärkeimmät tukimuodot kotisynnytyksiin liittyen olivat vastuukysymysten selkiyttäminen, työssäoppiminen kokeneen kotikätilön johdolla sekä nykyisen työpaikan käytännön tuki. Tärkein yksittäinen kotisynnytystä koskeviin mielipiteisiin vaikuttava tekijä oli kokemus synnytysten hoidossa.
Suomalaiset kätilöt suhtautuivat kotisynnytyksiin melko myönteisesti. Kotikätilöiden määrä alkaisi luultavasti kasvaa, jos olemassa olisi selkeä lainsäädäntö ja ohjeistus kotisynnytysten hoitoon sekä mahdollisuus aloittaa kotikätilötoiminta kokeneemman kotikätilön parina.
Aineisto kerättiin loka-marraskuussa 2009 sähköisellä kyselylomakkeella. Otantaan valittiin kaikki kätilöt, jotka oli mahdollista tavoittaa kätilöyhdistysten postituslistojen kautta. Heitä oli noin 300, ja Kyselyyn vastasi 74 kätilöä. Opinnäytetyö toteutettiin valtaosin määrällisin menetelmin, syventämisessä käytettiin myös laadullisia menetelmiä. Numeerisen aineiston analysoinnissa käytettiin frekvenssejä, keskiarvoja, prosenttiosuuksia sekä ristiintaulukointia. Laadullinen aineisto analysoitiin konventionaalista sisällönanalyysiä mukaillen.
Kätilöistä joka viides olisi valmis hoitamaan kotisynnytyksiä, ja joka kolmas olisi kiinnostunut laajentamaan osaamistaan kotisynnytyksiin. Tärkeimmät syyt kieltäytyä hoitamasta kotisynnytyksiä liittyivät kätilön oikeusturvaan sekä synnyttäjän ja lapsen turvallisuuteen. Tärkeimmät tukimuodot kotisynnytyksiin liittyen olivat vastuukysymysten selkiyttäminen, työssäoppiminen kokeneen kotikätilön johdolla sekä nykyisen työpaikan käytännön tuki. Tärkein yksittäinen kotisynnytystä koskeviin mielipiteisiin vaikuttava tekijä oli kokemus synnytysten hoidossa.
Suomalaiset kätilöt suhtautuivat kotisynnytyksiin melko myönteisesti. Kotikätilöiden määrä alkaisi luultavasti kasvaa, jos olemassa olisi selkeä lainsäädäntö ja ohjeistus kotisynnytysten hoitoon sekä mahdollisuus aloittaa kotikätilötoiminta kokeneemman kotikätilön parina.