Sääriluun mediaalisen rasitusoireyhtymän riskitekijöiden kartoittaminen urheilijan arjessa
Niemelä, Krista (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120827339
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022120827339
Tiivistelmä
Sääriluun mediaalinen rasitusoireyhtymä (MTSS) on yleinen alaraajan rasitusvamma urheilijoilla, erityisesti paljon juoksua sekä hyppyjä sisältävissä urheilulajeissa. Rasitusvamman syntymekanismista on kirjallisuudessa eri teorioita, johtuen sen poikkeavista ilmenemismuodoista. Tämän vuoksi kuntouttaminen on haastavaa ja oireet voivat pitkittyä, johtaen poissaoloihin harjoittelusta sekä kilpailuista.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kerätä yhteen päivitettyä tietoa MTSS:n riskitekijöistä urheilijoilla sekä riskitekijöiden kartoittamisen keinoista integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla. Tarkoituksena tuottaa suomenkielistä materiaalia riskitekijöiden kartoittamisen keinoista urheilijan arjessa tehostamaan MTSS:n ennaltaehkäisyä. Opinnäytetyö on suunnattu fysioterapeuteille, muille alan ammattilaisille, valmentajille sekä urheilijoille. Aineisto integroivaan kirjallisuuskatsaukseen kerättiin kolmesta tietokannasta: PubMed, ProQuest sekä Google Scholar. Hakutermit sekä -lausekkeet yhdessä tietokantojen kanssa valittiin koehakujen perusteella. Aineistot valittiin ennakkoon määriteltyjen sisäänotto- sekä poissulkukriteerien avulla ja lopulliseen kirjallisuuskatsaukseen päätyi neljä tutkimusartikkelia. Sisällönanalyysi toteutettiin aineistolähtöisesti.
Sisällönanalyysin perusteella MTSS:n riskitekijät sekä riskitekijöiden kartoitukseen käytetyt menetelmät jaettiin kolmeen eri kategoriaan. Nilkan rajoittunut dorsifleksio, plantaarifleksio sekä lonkan loitonnus ovat mahdollisia riskitekijöitä, kun taas nilkan subtalaarinivelen (alempi nilkkanivel) lisääntynyt liikkuvuus voi lisätä riskiä MTSS:n kehittymiselle. Heikentynyt maksimaalinen isometrinen lihasvoima lonkan loitontajalihaksissa, varpaiden pitkässä koukistajalihaksessa, pohjeluulihaksissa, leveässä kantalihaksessa sekä etummaisessa säärilihaksessa voi altistaa MTSS:n kehittymiselle. Näiden lisäksi myös nilkan plantaarifleksoreiden heikentynyt lihaskestävyys sekä suoliluu-sääriluukalvon (iliotibial band) kireys voivat olla altistavia tekijöitä. Alaraajan linjauksiin vaikuttavien tekijöiden, kuten lisääntyneen veneluun laskeumaman (navicular drop) sekä rajoittuneen sääriluun sisäkierron (tibial torsion), todettiin myös olevan mahdollisia riskitekijöitä. Teoria nosti esiin naissukupuolen, aikaisemman MTSS:n, vähäisen juoksuhistorian sekä kohonneen kehon painoindeksin merkittäviksi riskitekijöiksi.
Teoriasta ja kirjallisuuskatsauksesta tunnistettujen riskitekijöiden kartoittaminen urheilijoilla voi olla merkittävää MTSS:n ennaltaehkäisemisen näkökulmasta.
Opinnäytetyön tavoitteena oli kerätä yhteen päivitettyä tietoa MTSS:n riskitekijöistä urheilijoilla sekä riskitekijöiden kartoittamisen keinoista integroivan kirjallisuuskatsauksen avulla. Tarkoituksena tuottaa suomenkielistä materiaalia riskitekijöiden kartoittamisen keinoista urheilijan arjessa tehostamaan MTSS:n ennaltaehkäisyä. Opinnäytetyö on suunnattu fysioterapeuteille, muille alan ammattilaisille, valmentajille sekä urheilijoille. Aineisto integroivaan kirjallisuuskatsaukseen kerättiin kolmesta tietokannasta: PubMed, ProQuest sekä Google Scholar. Hakutermit sekä -lausekkeet yhdessä tietokantojen kanssa valittiin koehakujen perusteella. Aineistot valittiin ennakkoon määriteltyjen sisäänotto- sekä poissulkukriteerien avulla ja lopulliseen kirjallisuuskatsaukseen päätyi neljä tutkimusartikkelia. Sisällönanalyysi toteutettiin aineistolähtöisesti.
Sisällönanalyysin perusteella MTSS:n riskitekijät sekä riskitekijöiden kartoitukseen käytetyt menetelmät jaettiin kolmeen eri kategoriaan. Nilkan rajoittunut dorsifleksio, plantaarifleksio sekä lonkan loitonnus ovat mahdollisia riskitekijöitä, kun taas nilkan subtalaarinivelen (alempi nilkkanivel) lisääntynyt liikkuvuus voi lisätä riskiä MTSS:n kehittymiselle. Heikentynyt maksimaalinen isometrinen lihasvoima lonkan loitontajalihaksissa, varpaiden pitkässä koukistajalihaksessa, pohjeluulihaksissa, leveässä kantalihaksessa sekä etummaisessa säärilihaksessa voi altistaa MTSS:n kehittymiselle. Näiden lisäksi myös nilkan plantaarifleksoreiden heikentynyt lihaskestävyys sekä suoliluu-sääriluukalvon (iliotibial band) kireys voivat olla altistavia tekijöitä. Alaraajan linjauksiin vaikuttavien tekijöiden, kuten lisääntyneen veneluun laskeumaman (navicular drop) sekä rajoittuneen sääriluun sisäkierron (tibial torsion), todettiin myös olevan mahdollisia riskitekijöitä. Teoria nosti esiin naissukupuolen, aikaisemman MTSS:n, vähäisen juoksuhistorian sekä kohonneen kehon painoindeksin merkittäviksi riskitekijöiksi.
Teoriasta ja kirjallisuuskatsauksesta tunnistettujen riskitekijöiden kartoittaminen urheilijoilla voi olla merkittävää MTSS:n ennaltaehkäisemisen näkökulmasta.