Työaikalaki ja työajan enimmäismäärän seuranta: miten työajan enimmäismäärää seurataan?
Rahikkala, Sari (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121228119
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121228119
Tiivistelmä
Nykyinen työaikalaki (872/2019) tuli voimaan 1.1.2020. Työaikalakia uudistettiin vastaamaan paremmin työelämässä ja sen vaatimuksissa tapahtuneisiin muutoksiin. Yksi lain merkittävimmistä muutoksista oli työajan enimmäismäärän seurantaan tullut muutos. Aikaisemman työaikalain (605/1996) aikaan seurattiin tehdyn ylityön määrää, kun taas työaikalain päivityksen jälkeen siirryttiin seuraamaan tehtyä työaikaa kokonaisuudessaan. Työaikalaissa ei kuitenkaan määritetty miten työajan enimmäismäärän laskenta tulisi tehdä. Muutoksen perustana oli myös työaikadirektiivin määritelmä työajan enimmäismäärästä.
Tutkimus toteutettiin lainopillisena tutkimuksena, johon yhdistettiin empiirinen oikeustutkimus. Perehtymällä työaikalakiin (872/2019), hallituksen esitykseen työaikalaiksi (HE 158/2018) ja näistä johdettuun kirjallisuuteen selvitettiin, mitä työaikalain (872/2019) 18§:n mukaisella työajan enimmäismäärän määritelmällä tarkoitetaan ja miten työaikalain mukaista keskimääräistä työaikaa tulee seurata. Empiirisellä tutkimuksen osalla todennettiin esitettyjen laskentamallien toimivuus käytännössä. Opinnäytetyö tehtiin toimeksiantotyönä Alva-yhtiöt Oy:lle. Tutkimuksen tavoitteena oli tehdä toimeksiantajalle työajan enimmäismäärän raportoinnin malli. Tutkimustuloksena saatu raportointi- ja laskentamallit ovat hyödynnettävissä myös muissa organisaatioissa.
Tutkimuksen tuloksena määritettiin työajan enimmäisraporttiin mukaan otettavat syykoodit ja lain edellyttämä seurantajakso keskimääräisen työajan laskemiseksi. Tutkimuksessa havaittiin, että keskimääräisen työajan enimmäismäärään vaikuttavat työntekijän poissaolot. Erityisesti vuosiloma- ja sairauspoissaoloaikojen huomioiminen seurantajaksoon koettiin haastavaksi, sillä nämä poissaolot eivät saa vaikuttaa työaikadirektiivin 2003/88EY artiklan 7 mukaan tasoittumisjakson laskennassa. Kaikki muut poissaolot sen sijaan tasaavat tehtyä keskimääräistä työaikaa. Keskimääräisen enimmäismäärän laskemiseksi esitettiin kolme erilaista laskentamallia, joiden toimivuus tarkastettiin toimeksiantajalta saadulla työajanseurannasta ajetulla raportointiaineistolla. Johtopäätöksenä todettiin, että vuositasolla työntekijäkohtainen kokonaistyöajan enimmäismäärä on yksilöllinen.
Tutkimus toteutettiin lainopillisena tutkimuksena, johon yhdistettiin empiirinen oikeustutkimus. Perehtymällä työaikalakiin (872/2019), hallituksen esitykseen työaikalaiksi (HE 158/2018) ja näistä johdettuun kirjallisuuteen selvitettiin, mitä työaikalain (872/2019) 18§:n mukaisella työajan enimmäismäärän määritelmällä tarkoitetaan ja miten työaikalain mukaista keskimääräistä työaikaa tulee seurata. Empiirisellä tutkimuksen osalla todennettiin esitettyjen laskentamallien toimivuus käytännössä. Opinnäytetyö tehtiin toimeksiantotyönä Alva-yhtiöt Oy:lle. Tutkimuksen tavoitteena oli tehdä toimeksiantajalle työajan enimmäismäärän raportoinnin malli. Tutkimustuloksena saatu raportointi- ja laskentamallit ovat hyödynnettävissä myös muissa organisaatioissa.
Tutkimuksen tuloksena määritettiin työajan enimmäisraporttiin mukaan otettavat syykoodit ja lain edellyttämä seurantajakso keskimääräisen työajan laskemiseksi. Tutkimuksessa havaittiin, että keskimääräisen työajan enimmäismäärään vaikuttavat työntekijän poissaolot. Erityisesti vuosiloma- ja sairauspoissaoloaikojen huomioiminen seurantajaksoon koettiin haastavaksi, sillä nämä poissaolot eivät saa vaikuttaa työaikadirektiivin 2003/88EY artiklan 7 mukaan tasoittumisjakson laskennassa. Kaikki muut poissaolot sen sijaan tasaavat tehtyä keskimääräistä työaikaa. Keskimääräisen enimmäismäärän laskemiseksi esitettiin kolme erilaista laskentamallia, joiden toimivuus tarkastettiin toimeksiantajalta saadulla työajanseurannasta ajetulla raportointiaineistolla. Johtopäätöksenä todettiin, että vuositasolla työntekijäkohtainen kokonaistyöajan enimmäismäärä on yksilöllinen.