Tšehovin keskittymis- ja mielikuvitusharjoitteet osana kuoronjohtajan omaa harjoittelua

Abstract

Työssä sovelletaan ensimmäistä kertaa kahta tunnetun teatteripedagogin Mikhail Tsehovin keskittymis- ja mielikuvitusharjoitusta kuoronjohtajan omaan harjoitteluun. Työ koostuu teoreettisesta osuudesta ja tapaustutkimuksesta.

Teoreettisessa osassa kuoronjohtamista käsitellään vuorovaikutuksen ja eisanallisen viestinnän näkökulmasta sekä ehdotetaan teatteriharjoituksia välineeksi kuoronjohtajan ilmaisun kehittämiseen. Lisäksi mielikuvaharjoittelua eli mentaaliharjoittelua verrataan erilaisiin teorioihin mielikuvituksesta.

Tapaustutkimusta varten kirjoittaja teki Tsehovin harjoituksista kuoronjohtajalle sovellettuja versioita kahden viikon ajan ja piti harjoituksista päiväkirjaa. Tämän lisäksi aikavälin puolivälissä (n=8) ja lopussa olleissa kuoroharjoituksissa (n=9) kuorolaisilta kerättiin kyselytutkimuksella mielipiteitä harjoitustilanteesta. Aineistoa varten johtaja harjoitteli kahta kappaletta: yhtä käyttäen Tšehovin harjoituksia ja toista soittamalla kappaletta pianolla. Osoittautui, että kuorolaisten kokemus oli samankaltainen molemmissa kappaleissa. Kuoronjohtaja koki saaneensa harjoituksista jonkin verran hyötyä.

This thesis reports the first known application of Chekhov’s concentration and imagination exercises to choral conductor’s personal practise. The work consists of a theoretical part and a case study.

The theoretical part discusses choral conducting from the point of view of interaction and non-verbal communication. It also suggests theater exercises as a way to develop conductor’s expression. In addition, imaginary training (mental training) is compared to different theories of imagination.

For the case study the author performed the two choral-conductor-tailored Chekhov’s exercises for two weeks and wrote a reflective journal during that time. Additional data was collected from the choir after one week and in the end of the two-week period. Choir was surveyed for their experience in the rehearsal. Two pieces of music were practised by the conductor: one using the Chekhov exercises and one by playing the piano. It was found that the choir singers’ experience did not vary across two songs. The conductor benefited slightly from the exercises.