Konservatiivisesti hoidettavan laskeumapotilaan pienryhmäohjausmalli
Heikkilä, Terhi (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121530040
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121530040
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten konservatiivisesti hoidettavan laskeumapotilaan kokemat oireet ennen pienryhmäinterventiota ja sen jälkeen muuttuivat. Tavoitteena oli kehittää pienryhmämuotoinen ohjausmalli. Kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksena viiden toimintaa kehittävän vaiheen avulla. Pienryhmäohjausmallin suunnittelussa käytettiin näyttöön perustuvaa tietoa, tietoista muutosprosessia sekä osallistujien antamaa kirjallista ja suullista palautetta.
Tutkimus sisälsi puolen vuoden pilotointijakson. Tuona aikana toteutui seitsemän pienryhmäinterventiota, joihin osallistui kymmenen (n=10) potilasta. Heille ohjattiin lantionpohjan lihasten tunnistamisharjoitukset ja kotiharjoitukset seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Elintapaohjauksessa kiinnitettiin huomiota seikkoihin, jotka nostavat toistuvasti vatsaontelon painetta ja altistavat lantionpohjan toimintahäiriöille.
Tutkimusmateriaalia on kerätty kolmella eri tiedonkeruumenetelmällä: lantionpohjan vaivojen kartoitus- eli PFDI-20-kyselymittarilla, kirjallisella ja suullisella potilaspalautteella. Kolmen kuukauden kuluttua interventiosta seitsemän (n=7) potilasta vastasi uudelleen PFDI-20 - kyselyyn, jonka tulosten perusteella viiden potilaan kokemat laskeumavaivat helpottuivat ja kahden potilaan oiretaakka lisääntyi. Kirjallisesta ja suullisesta potilaspalautteesta saadun tutkimustiedon perusteella osallistujien tärkeimmät kokemukset pienryhmästä olivat: laskeuman itsehoito, uusien taitojen oppiminen ja vertaistuki.
Tutkimustuloksissa on havaittavissa, että jo yhdellä ohjauskerralla saadaan myönteisiä vaikutuksia koettuihin laskeumavaivoihin. Pienryhmäohjausmalli rakentuu selkeästä tavoitteesta, omaseurannasta ja motivaatiota tukevista menetelmistä sekä tarjoaa konkreettisia työkaluja itsehoitoon. Jatkossa voisi olla hyödyllistä selvittää asiakasraadilta, miten pienryhmäohjausta voi toteuttaa perusterveydenhuollossa.
Tutkimus sisälsi puolen vuoden pilotointijakson. Tuona aikana toteutui seitsemän pienryhmäinterventiota, joihin osallistui kymmenen (n=10) potilasta. Heille ohjattiin lantionpohjan lihasten tunnistamisharjoitukset ja kotiharjoitukset seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Elintapaohjauksessa kiinnitettiin huomiota seikkoihin, jotka nostavat toistuvasti vatsaontelon painetta ja altistavat lantionpohjan toimintahäiriöille.
Tutkimusmateriaalia on kerätty kolmella eri tiedonkeruumenetelmällä: lantionpohjan vaivojen kartoitus- eli PFDI-20-kyselymittarilla, kirjallisella ja suullisella potilaspalautteella. Kolmen kuukauden kuluttua interventiosta seitsemän (n=7) potilasta vastasi uudelleen PFDI-20 - kyselyyn, jonka tulosten perusteella viiden potilaan kokemat laskeumavaivat helpottuivat ja kahden potilaan oiretaakka lisääntyi. Kirjallisesta ja suullisesta potilaspalautteesta saadun tutkimustiedon perusteella osallistujien tärkeimmät kokemukset pienryhmästä olivat: laskeuman itsehoito, uusien taitojen oppiminen ja vertaistuki.
Tutkimustuloksissa on havaittavissa, että jo yhdellä ohjauskerralla saadaan myönteisiä vaikutuksia koettuihin laskeumavaivoihin. Pienryhmäohjausmalli rakentuu selkeästä tavoitteesta, omaseurannasta ja motivaatiota tukevista menetelmistä sekä tarjoaa konkreettisia työkaluja itsehoitoon. Jatkossa voisi olla hyödyllistä selvittää asiakasraadilta, miten pienryhmäohjausta voi toteuttaa perusterveydenhuollossa.