Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää kehittynyttä kykyä kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia
Ketonen-Oksi, Sanna (2022)
Tulevaisuuden tutkimuksen seura
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121571808
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022121571808
Tiivistelmä
Kiinnostus vaihtoehtoisiin tulevaisuuskuviin on tulevaisuuksia kohti kurotellessa aina läsnä (Bell 2003), mutta juuri nyt on niille ennennäkemättömän suuri yhteiskunnallinen tarve. Vaikka Rooman Klubin Kasvun rajat -raportin julkaisemisesta on kulunut jo 50 vuotta ja ilmastonmuutoksen torjunnassa on ollut havaittavissa yhä kunnianhimoisempia tavoitteita, ei moniin raportin esittämiin haasteisiin ole edelleenkään löytynyt kestävää ratkaisua. Lisäksi, kuten YK:n vuonna 2020 julkaisema erityisraportti todensi, ovat sekä tietoisuus että keinot tavoista ratkoa erilaisia ihmisoikeudellisia ja kulttuurillisia oikeuksia toivottua heikommalla tasolla (United Nations 2020).
Kuten parin vuoden takaisessa, emerita professori Sirkka Heinosen (2020) oivallisessa kirjoituksessa pandemian laukaisemasta tulevaisuustsunamista todettiin, elämme myös tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin kehityksen näkökulmasta uudistumisen aikoja. Ennakointiosaaminen oli pitkään lähinnä ylimmän yritysjohdon ja määrällisesti vähäisten asiantuntijaryhmien etuoikeus, mutta viime vuosina on otettu isoja harppauksia kohti kaikkia kansalaisia koskevan tulevaisuuslukutaidon edistämiseksi. Sen keskiössä on yksilön kyky tarkastella tulevaisuutta laaja-alaisesti ja hyödyntää siten syntyvää tieto- ja kokemuspääomaa tulevaisuuteen suuntautuvan päätöksenteon tukena (Miller 2018), joten siinäkin on pohjimmiltaan kyse vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kuvittelusta.
Tässä katsauksessa tavoitteeni on tähdentää tiedollisen ja kokemuksellisen monimuotoisuuden merkitystä kuvitellessamme vaihtoehtoisia tulevaisuuden kehityssuuntia. Näin tehdessäni nostan esiin joitakin omista tutkimusintresseistäni kumpuavia ajatuksia siitä, miten tätä monimuotoisuuden ilmenemistä voitaisiin edistää käytännössä. Samalla pohdin, miten voisimme vaihtoehtoja kuvitellessamme huomioida entistä paremmin myös sosiaalisten ja kulttuuristen kestävyystavoitteiden saavuttamista.
Kuten parin vuoden takaisessa, emerita professori Sirkka Heinosen (2020) oivallisessa kirjoituksessa pandemian laukaisemasta tulevaisuustsunamista todettiin, elämme myös tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin kehityksen näkökulmasta uudistumisen aikoja. Ennakointiosaaminen oli pitkään lähinnä ylimmän yritysjohdon ja määrällisesti vähäisten asiantuntijaryhmien etuoikeus, mutta viime vuosina on otettu isoja harppauksia kohti kaikkia kansalaisia koskevan tulevaisuuslukutaidon edistämiseksi. Sen keskiössä on yksilön kyky tarkastella tulevaisuutta laaja-alaisesti ja hyödyntää siten syntyvää tieto- ja kokemuspääomaa tulevaisuuteen suuntautuvan päätöksenteon tukena (Miller 2018), joten siinäkin on pohjimmiltaan kyse vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kuvittelusta.
Tässä katsauksessa tavoitteeni on tähdentää tiedollisen ja kokemuksellisen monimuotoisuuden merkitystä kuvitellessamme vaihtoehtoisia tulevaisuuden kehityssuuntia. Näin tehdessäni nostan esiin joitakin omista tutkimusintresseistäni kumpuavia ajatuksia siitä, miten tätä monimuotoisuuden ilmenemistä voitaisiin edistää käytännössä. Samalla pohdin, miten voisimme vaihtoehtoja kuvitellessamme huomioida entistä paremmin myös sosiaalisten ja kulttuuristen kestävyystavoitteiden saavuttamista.