Itseohjautuvuus korkeakoulutuksen kontekstissa : menetelmänä vertaisohjaus
Merilä, Kirsi (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121630467
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121630467
Tiivistelmä
Korkeakouluopiskelu on hyvin itsenäistä ja itseohjautuvaa, eikä opiskelun hallitseminen tapahdu hetkessä, vaan vaatii opettelua, tukea ja ohjausta.
Opinnäytetyön toimeksiantaja on Vertaisohjauksesta voimaa! –projekti. Työssä selvitettiin vastausta kysymykseen, miten opiskelijan itseohjautuvuutta voidaan tukea verkko-oppimisympäristössä vertaisohjausta hyödyntäen. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä oli monimenetelmällinen. Siinä käytettiin pääasiassa kvalitatiivista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja lisäksi kyselyä kvantitatiivisena menetelmänä. Itseohjautuvuuden osa-alueiksi opiskelussa tunnistettiin suunnittelu, työskentely, arviointi, ympäristö ja valinta. Niistä muodostui teoriaohjaavan analyysin viitekehys.
Itseohjautuvuuden merkitys opiskelun ja työelämän osaamisvaatimuksena näyttäytyy kirjallisuudesta vahvasti. Sen edellytyksiä ovat mm. turvallinen ympäristö, vahvuuksien hyödyntäminen, onnistumiset ja motivaatio. Tutkimuksen perusteella opiskelijan itseohjautuvuutta tuetaan ryhmäyttämisen, hyvin strukturoitujen oppimisympäristöjen, erilaisten arviointimenetelmien ja vertaisohjauksen avulla. Tutkimus osoittaa, että opiskelijat kokevat yhdessä oppimisen ja vertaisohjauksen tukevan heidän itseohjautuvuuden taitojaan. Opinnäytetyön lopputuloksena laadittiin kuvaus, joka toimii opettajan työn tukena hänen ohjatessaan opiskelijaa oppimaan itseohjautuvuuden taitoja.
Opinnäytetyön toimeksiantaja on Vertaisohjauksesta voimaa! –projekti. Työssä selvitettiin vastausta kysymykseen, miten opiskelijan itseohjautuvuutta voidaan tukea verkko-oppimisympäristössä vertaisohjausta hyödyntäen. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä oli monimenetelmällinen. Siinä käytettiin pääasiassa kvalitatiivista aineistolähtöistä sisällönanalyysiä ja lisäksi kyselyä kvantitatiivisena menetelmänä. Itseohjautuvuuden osa-alueiksi opiskelussa tunnistettiin suunnittelu, työskentely, arviointi, ympäristö ja valinta. Niistä muodostui teoriaohjaavan analyysin viitekehys.
Itseohjautuvuuden merkitys opiskelun ja työelämän osaamisvaatimuksena näyttäytyy kirjallisuudesta vahvasti. Sen edellytyksiä ovat mm. turvallinen ympäristö, vahvuuksien hyödyntäminen, onnistumiset ja motivaatio. Tutkimuksen perusteella opiskelijan itseohjautuvuutta tuetaan ryhmäyttämisen, hyvin strukturoitujen oppimisympäristöjen, erilaisten arviointimenetelmien ja vertaisohjauksen avulla. Tutkimus osoittaa, että opiskelijat kokevat yhdessä oppimisen ja vertaisohjauksen tukevan heidän itseohjautuvuuden taitojaan. Opinnäytetyön lopputuloksena laadittiin kuvaus, joka toimii opettajan työn tukena hänen ohjatessaan opiskelijaa oppimaan itseohjautuvuuden taitoja.