Ravitsemuslaadun osaaminen ja koulutustarpeet terveystarkastajien kokemana
Kuossari, Jenita (2022)
Kuossari, Jenita
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121830729
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121830729
Tiivistelmä
Erilaisissa ruokapalvelupaikoissa tarjoiltavan ruoan ravitsemuslaadulla on suuri vaikutus suomalaisten ravitsemukseen ja hyvinvointiin. Monet työikäiset suomalaiset aterioivat säännöllisesti kodin ulkopuolella, jolloin ruoantarjoilupaikkojen ravitsemuslaatu on merkittävässä osassa suomalaisten ravitsemuksessa. Ruoantarjoilupaikkojen ravitsemuslaatua ei ohjata lainsäädännöllä, joten tarjoiltavien aterioiden ravitsemuksellinen koostumus voi vaihdella huomattavasti riippuen toimipaikasta ja sen ravitsemuslaatuun tekemistä valinnoista.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää terveystarkastajien ravitsemusosaamista ja heidän kokemaansa lisäkoulutuksen tarvetta ravitsemuslaatuasioissa. Lisäksi selvitettiin terveystarkastajien toiveita koulutuksen sisällöistä ja muodoista, jos ravitsemuslaadun ohjaaminen tulisi jatkossa osaksi heidän työtään. Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaista ravitsemuslaadun osaamista terveystarkastajilla on ja millä osa-alueilla. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin terveystarkastajien näkemyksiä ravitsemuslaadusta ja sen sopimisesta osaksi Oiva-valvontaa.
Tutkimuksessa kerättiin tietoa teemahaastattelemalla kymmentä ruoan tarjoilupaikkojen valvontaa tekevää terveystarkastajaa. Elintarvikkeiden tarjoilupaikoiksi kuuluvat esimerkiksi henkilöstöravintolat ja muut lounasta tarjoavat ruokapaikat. Teemahaastattelun kysymykset suunniteltiin tukemaan työn tavoitteita. Kerätty aineisto käsiteltiin järjestelmällisesti sisällönanalyysimenetelmällä. Aineisto pelkistettiin ja teemaan liittyvät asiakokonaisuudet kerättiin. Lisäksi haastateltavilta kerättiin tietoa Webropol-kyselyllä.
Tutkimuksessa kävi ilmi, etteivät terveystarkastajat ole saaneet aikaisemmin merkittävissä määrin ravitsemuslaatuun liittyvää koulutusta. Haastateltavat kokivat yksimielisesti tarvitsevansa lisää ja riittävästi koulutusta kaikista ravitsemuslaadun osa-alueista tukemaan heidän valvonta- ja ohjaustyötään, jos ravitsemuslaadun ohjaaminen tulisi osaksi heidän työnkuvaa. Haastateltavat kokivat, että heillä tulee olla riittävästi ajantasaista tietoa valvottavista ja ohjattavista asioista. Koulutuksia tulisi järjestää mahdollisuuksien mukaan erilaisilla järjestelyillä, jotta erilaiset oppimistyylit tulisivat huomioiduksi. Haastatteluissa tuli ilmi, että terveystarkastajat kokivat ohjaajan ja valmentajan roolin sopivan Oiva-tarkastuskäynneille ravitsemuslaadun edistämiseksi ei niinkään valvonnan, koska siihen ei tällä hetkellä ole lakisääteisiä perusteita.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää terveystarkastajien ravitsemusosaamista ja heidän kokemaansa lisäkoulutuksen tarvetta ravitsemuslaatuasioissa. Lisäksi selvitettiin terveystarkastajien toiveita koulutuksen sisällöistä ja muodoista, jos ravitsemuslaadun ohjaaminen tulisi jatkossa osaksi heidän työtään. Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaista ravitsemuslaadun osaamista terveystarkastajilla on ja millä osa-alueilla. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin terveystarkastajien näkemyksiä ravitsemuslaadusta ja sen sopimisesta osaksi Oiva-valvontaa.
Tutkimuksessa kerättiin tietoa teemahaastattelemalla kymmentä ruoan tarjoilupaikkojen valvontaa tekevää terveystarkastajaa. Elintarvikkeiden tarjoilupaikoiksi kuuluvat esimerkiksi henkilöstöravintolat ja muut lounasta tarjoavat ruokapaikat. Teemahaastattelun kysymykset suunniteltiin tukemaan työn tavoitteita. Kerätty aineisto käsiteltiin järjestelmällisesti sisällönanalyysimenetelmällä. Aineisto pelkistettiin ja teemaan liittyvät asiakokonaisuudet kerättiin. Lisäksi haastateltavilta kerättiin tietoa Webropol-kyselyllä.
Tutkimuksessa kävi ilmi, etteivät terveystarkastajat ole saaneet aikaisemmin merkittävissä määrin ravitsemuslaatuun liittyvää koulutusta. Haastateltavat kokivat yksimielisesti tarvitsevansa lisää ja riittävästi koulutusta kaikista ravitsemuslaadun osa-alueista tukemaan heidän valvonta- ja ohjaustyötään, jos ravitsemuslaadun ohjaaminen tulisi osaksi heidän työnkuvaa. Haastateltavat kokivat, että heillä tulee olla riittävästi ajantasaista tietoa valvottavista ja ohjattavista asioista. Koulutuksia tulisi järjestää mahdollisuuksien mukaan erilaisilla järjestelyillä, jotta erilaiset oppimistyylit tulisivat huomioiduksi. Haastatteluissa tuli ilmi, että terveystarkastajat kokivat ohjaajan ja valmentajan roolin sopivan Oiva-tarkastuskäynneille ravitsemuslaadun edistämiseksi ei niinkään valvonnan, koska siihen ei tällä hetkellä ole lakisääteisiä perusteita.