Itsenäisen hoitajavastaanoton kehittäminen

Abstract

Väestön ikääntyessä pitkäaikaissairauksien ja monisairaiden määrän lisääntyminen ovat kasvava haaste. Pitkäaikaissairaiden potilaiden seuranta- ja kontaktivastuu tulee jatkossa olemaan enenevästi sairaanhoitajien vastuulla. U-sotessa ongelmana on, että potilaan polku erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuollon puolelle ei ole toiminut ja esimerkiksi sydämen vajaatoimintapotilaan määräaikaiskontrollit saattavat viivästyä tai unohtua, kun hoitosuhde erikoissairaanhoidossa päättyy.

Tämän kehittämisprojektin tarkoituksena oli muuttaa entinen INR-poli itsenäiseksi sairaanhoitajan vastaanotoksi U-soten avosairaanhoidossa. Näin verenpainetauti- ja sydämen vajaatoimintapotilaat ohjatuvat jatkossa sairaanhoitajan vastaanotolle. Myös lääkäriajat pystytään kohdentamaan paremmin aikaa oikeasti tarvitseville, näin säästyy aikaa ja rahaa.

Sairaanhoitajan vastaanotolla käyneiltä potilailta selvitettiin kyselyn avulla, miten he ohjautuivat vastaanotolle, saivatko he riittävästi tietoa vastaanotolla, tulivatko he riittävästi kuulluksi sekä miten jatkohoito järjestyi. Tutkimustuloksia hyödynnettiin sairaanhoitajan vastaanoton toiminnan kehittämisessä.

As the population grows older the increasing amount of chronically ill and multimorbid patients is an ever-growing challenge. The responsibility of monitoring and contacting the chronically ill patients will become increasingly the responsibility of the nurses. The problem of the non-institutional health care of healthcare and social welfare Uusikaupunki is that the path of the patients from specialized medical treatment to primary health care has not worked properly and, for instance, the periodic controls of patients with cardiac insufficiency can be delayed or forgotten when the patient care relationship ends with specialized medical treatment.

The purpose of this development project was to transform the former INR-polyclinic into an independent nursing reception in the non-institutional health care of healthcare and social welfare Uusikaupunki. Thus, hypertension and cardiac insufficiency patients would in the future be directed to a nursing reception. Also, the doctoral appointments can be better targeted to those who really need them saving thus both time and money.

The patients who visited the nursing reception were asked via a query how they were directed to the reception, did they receive enough information while there, did they get heard enough, and how the follow-up treatment was organized. These results were utilized in developing this nursing reception.