Bioluminesenssin soveltuvuus puhdastilan pintahygienian valvontaan
Lehtinen, Outi (2022)
Lehtinen, Outi
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121931047
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022121931047
Tiivistelmä
Standardi DIN EN ISO 17141 määrittelee menetelmät, joita käytetään puhdastilojen biokontaminaatioiden valvonnassa. Standardi sallii vaihtoehtoisten menetelmien käyttämisen vaadittujen menetelmien rinnalla. Nykyiset menetelmät ovat aikaa vieviä, ja bioluminesenssia hyödyntävällä luminometrilla olisi mahdollisuus saada tietoa pintahygieniasta lähes reaaliaikaisesti. Luminometrin avulla olisi mahdollista havaita pinnoilta kaikki orgaaninen materiaali, kuten biofilmi joka usein jää nykyisillä menetelmillä havaitsematta. Bioluminesenssia ei vielä käytetä puhdastilojen hygieniavalvonnassa, ja opinnäytetyössä tutkittiin sen soveltuvuutta C- ja D-puhtausluokan puhdastilojen pintahygienian sekä puhdastiloissa käytettävän puhdistetun veden hygienian valvontaan.
Vesi-ATP -menetelmän testaus suoritettiin ymppäämällä puhdistettuun veteen tunnettu määrä tunnettua mikrobia ja valmistamalla ympätystä näytteestä laimennossarja. Pinta-ATP -menetelmää testattiin ottamalla pintanäytteitä rinnakkain sekä luminometrillä että kontaktimaljamenetelmällä 10 työpäivän ajan ennen ja jälkeen puhdistuksen. Tutkimuksen perusteella Vesi-ATP -menetelmä ei ole riittävän herkkä puhdistetussa vedessä mahdollisesti esiintyvien ongelmien havaitsemiseen. Pinta-ATP -menetelmän herkkyys havaittiin riittäväksi puhdastilan kontaminaatioiden havaitsemiseen, ja erityisesti rinnakkain kontaktimaljamenetelmän kanssa käytettynä sillä saatiin paljon uutta informaatiota puhdastilan pintojen hygieniatasosta.
Vesi-ATP -menetelmän testaus suoritettiin ymppäämällä puhdistettuun veteen tunnettu määrä tunnettua mikrobia ja valmistamalla ympätystä näytteestä laimennossarja. Pinta-ATP -menetelmää testattiin ottamalla pintanäytteitä rinnakkain sekä luminometrillä että kontaktimaljamenetelmällä 10 työpäivän ajan ennen ja jälkeen puhdistuksen. Tutkimuksen perusteella Vesi-ATP -menetelmä ei ole riittävän herkkä puhdistetussa vedessä mahdollisesti esiintyvien ongelmien havaitsemiseen. Pinta-ATP -menetelmän herkkyys havaittiin riittäväksi puhdastilan kontaminaatioiden havaitsemiseen, ja erityisesti rinnakkain kontaktimaljamenetelmän kanssa käytettynä sillä saatiin paljon uutta informaatiota puhdastilan pintojen hygieniatasosta.