Perehdytyksen kehittäminen ja yhtenäistäminen Humana Oy:n lastensuojelun laitospalveluissa

Abstract

Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää ja yhtenäistää perehdytystä ja perehdytysmateriaaleja lastensuojelun laitospalveluja tuottavassa yksityisessä sosiaali- ja hoiva-alan yrityksessä. Tavoitteena oli luoda yrityksen viidelle Uudenmaan alueella toimivalle ryhmäkodille yhtenäinen perehdytysohjelma sekä yhtenäistää ja ajantasaistaa henkilökohtaisen perehdytyksen tukena käytettävät yksikkökohtaiset perehdytyskansiot.

Hankkeen lähtökohtana oli työelämäkumppanin tunnistama selkeä kehittämistarve sekä toimeksiannolle asetetut konkreettiset tavoitteet. Työn lähestymistapa on pragmaattinen. Teoriaosan ammatillinen tietoperusta rakentuu yhtäältä niistä osatekijöistä, jotka ovat merkittäviä tuotettaessa lastensuojelun laitospalveluja nykypäivän Suomessa ja toisaalta tekijöistä, jotka liittyvät lastensuojelualalla tarvittavan pätevän työvoiman osaamisvaatimuksiin, sijaishuollon henkilöstön saatavuuteen, rekrytointiin sekä uusien työntekijöiden perehdytykseen.

Ensimmäisessä vaiheessa toteutetussa, lähtötilannetta kartoittavassa perehdytysaineistojen analysoinnissa ja parhaiden käytänteiden seulonnassa sovellettiin laadullisen tutkimuksen menetelmiä, erityisesti dokumenttianalyysiä ja benchmarking-menetelmää. Tämän jälkeen käynnistyi uusien materiaalien työstämisvaihe, jota tehtiin kahden hengen suunnittelutiiminä vuorotellen kunkin viiden yksikön johtajan kanssa. Työntekijöiden kokemusasiantuntijuutta hyödynnettiin kehitystyössä osallistamalla koko henkilökunta suunnittelutyöhön tarkoitusta varten järjestettynä kehittämis- ja virkistyspäivänä.

Projektin päättyessä kaikilla viidellä yksiköllä oli käytössään yksi yhteinen, perehdytyksen tasalaatuisuuden varmistava perehdytysohjelma sekä -kansiot, jotka olivat rakenteeltaan ja keskeisiltä sisällöiltään yhtenäiset. Niissä oli kuitenkin huomioitu myös yksiköiden erilaisista toimintaprofiileista johtuvat erot ja erityispiirteet. Hankkeen tuotoksia pidettiin onnistuneina ja niitä haluttiin lopulta hyödyntää myös kolmessa Humanan Varsinais-Suomen yksikössä.

The objective of this practice–based thesis was to develop and harmonise induction and unify the induction materials of a private company operating in the social and health sector, which provides residential care services for child welfare. The aim was to create a uniform induction program for the company's five service homes operating in the Uusimaa area, as well as standardise and update the unit-specific folders of induction, which are used to support personal and individual orientation of new employees.

Starting point of the development project was twofold. One was that the partner company recognized the needs of developing their induction practices and the other was that they also had concrete objectives of the assignment. The approach of the thesis is pragmatic. There are two equally significant factors on which the professional knowledge base of the theoretical part of this thesis is built. On the other hand, it is built on the factors that are significant in providing institutional child protection services in today's Finland. On the other hand, from factors related to the competence requirements of the qualified workforce needed in the field of child protection, the availability and recruitment of foster care personnel and the induction of new employees.

In the first phase, the initial situation was mapped by analyzing training materials and the best practices were screened. This was done by applying qualitative research methods, especially document analysis and benchmarking practices. After having formed a wholistic picture of the existing induction practices in the five units of the partner company two-person design team worked out new induction practices and orientation materials in cooperation with the heads of each of the five units in turn. The development work utilized the experience expertise of the employees by involving the entire staff in the planning work on a theme day of development and recreation especially organized for this purpose.

At the end of the project, all five units of the partner organization had one common induction program and orientation folders, which were uniform in structure and essential content, ensuring uniformity of induction practices. However, the differences due to the different operational profiles of the units were also considered in them. The project's outputs were considered successful, and in the end, they were eventually wanted to be utilized in Humana's three units in Varsinais-Suomi as well.