Työnkierto sosiaali- ja terveysalan organisaatiossa työntekijöiden kokemana
Rouhunkoski, Minja (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022122031227
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022122031227
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää sosiaali- ja terveysalan organisaatiossa työskentelevien työntekijöiden näkemyksiä työnkierrosta. Tutkimuskysymykset ovat: Mitä näkemyksiä työnkierto herättää sosiaali- ja terveysalan työntekijöissä? Miten työnkiertoa voi kehittää sosiaali- ja terveysalan organisaatiossa? Opinnäytetyön valmistuttua organisaatiot voivat hyödyntää tuloksia työnkierron kehittämisessä.
Tutkimus on tehty laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin teemakyselyn avulla. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimus suoritettiin anonyymina webropol-kyselynä. Kyselyyn vastasi 36 työntekijää ikäihmisten- sekä vammaispalveluiden yksiköistä.
Tuloksista selvisi, että työnkierto koetaan pääosin hyväksi ja varteenotettavaksi keinoksi kehittää omaa osaamistaan. Siihen pitää kuitenkin olla motivoitunut ja työntekijän oma halu lähteä työnkiertoon oli tärkeä osa työnkierron kokemusta. Toisaalta työnkierto saatettiin kokea stressaavana kokemuksena, eikä työnkierron tuomaa hyötyä välttämättä nähty. Vastaajat toivoivat, että työnkierrosta puhuttaisiin enemmän yksiköissä sekä organisaatio tasolla ja vaihtoehtoja työnkierto paikoiksi esiteltäisiin laajemmin.
Johtopäätöksenä työnkierto ajateltiin organisaatiota sekä yksilöä hyödyttäväksi asiaksi, jonka pitäisi koskettaa kaikkia työntekijöitä, myös esihenkilöitä. Näin ollen kaikki saisivat tuntumaa eri yksiköistä sekä työtehtävistä, mikä hyödyttäisi pidemmän päälle.
Tutkimus on tehty laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin teemakyselyn avulla. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimus suoritettiin anonyymina webropol-kyselynä. Kyselyyn vastasi 36 työntekijää ikäihmisten- sekä vammaispalveluiden yksiköistä.
Tuloksista selvisi, että työnkierto koetaan pääosin hyväksi ja varteenotettavaksi keinoksi kehittää omaa osaamistaan. Siihen pitää kuitenkin olla motivoitunut ja työntekijän oma halu lähteä työnkiertoon oli tärkeä osa työnkierron kokemusta. Toisaalta työnkierto saatettiin kokea stressaavana kokemuksena, eikä työnkierron tuomaa hyötyä välttämättä nähty. Vastaajat toivoivat, että työnkierrosta puhuttaisiin enemmän yksiköissä sekä organisaatio tasolla ja vaihtoehtoja työnkierto paikoiksi esiteltäisiin laajemmin.
Johtopäätöksenä työnkierto ajateltiin organisaatiota sekä yksilöä hyödyttäväksi asiaksi, jonka pitäisi koskettaa kaikkia työntekijöitä, myös esihenkilöitä. Näin ollen kaikki saisivat tuntumaa eri yksiköistä sekä työtehtävistä, mikä hyödyttäisi pidemmän päälle.