Kehitysvammaisen lapsen sisaruksen kokemukset lapsuudesta
Ahlgren, Minea (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022122131353
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022122131353
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin kehitysvammaisen lapsen sisaruksen kokemuksia lapsuudesta. Tavoitteena oli saada uutta tutkimustietoa siitä, kuinka kehitysvammaisten sisarukset kokevat esimerkiksi vastuun jakautumisen perheessä, perhesuhteet sekä omien luonteenpiirteiden muodostumisen, kun arjessa tulee ottaa huomioon kehitysvammainen sisarus. Opinnäytetyön tarkoitus oli kerätä sisarusten kokemuksia siitä, saivatko he tarpeeksi tietoa sisaruksensa kehitysvammaisuudesta ja tukea aiheen käsittelyyn esimerkiksi koulusta tai perheeltä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena. Kysely suoritettiin sähköisellä kyselylomakkeella ja kyselyyn vastaajat löydettiin kehitysvammaisten sisaruksille suunnatusta Facebook ryhmästä. Kyselyyn vastaajat ovat 18-30-vuotiaita, joilla on maksimissaan viiden vuoden ikäero sisarukseensa. Kyselyyn vastasi 14 henkilöä, joista kriteereihin sopivia oli 10. Tulokset analysoitiin hyödyntäen aikaisempia tutkimuksia.
Tuloksissa näkyi selkeä yhtenäinen linja kaikkien vastaajien kesken. Vain harvassa kysymyksessä oli vastauksia, jotka eriävät toisistaan huomattavasti. Tuloksista tuli ilmi, ettei kehitysvammaisten sisarusten mielestä koulussa käsitellä tarpeeksi kehitysvammaisuutta ja tiedon hankita on pääasiassa sisaruksen omalla vastuulla. Koulu tai muut tahot eivät myöskään sisarusten kokemuksen mukaan tarjoa tarpeeksi tukea aiheen käsittelyyn. Jos sisarus tarvitsi keskusteluapua, joutuu hän etsimään sitä itse. Avun hakemista hankaloittaa kyselyssä esiin tullut näkymättömyyden tarve, jota sisarukset kokevat. Sisarukset eivät halua vanhemmilleen enemmän huolta, joten he pyrkii olemaan mahdollisimman helppoja ja huomaamattomia lapsia, jolloin vanhemmilla olisi helpompaa. Tuloksissa näkyi kuitenkin myös vahva sisarusrakkaus ja side sisarusten välillä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että opetussuunnitelmaan tulisi jo peruskoulussa lisätä tietoa kehitysvammaisuudesta sekä sisaruksille tarjottavia palveluita tulisi laajentaa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena kyselytutkimuksena. Kysely suoritettiin sähköisellä kyselylomakkeella ja kyselyyn vastaajat löydettiin kehitysvammaisten sisaruksille suunnatusta Facebook ryhmästä. Kyselyyn vastaajat ovat 18-30-vuotiaita, joilla on maksimissaan viiden vuoden ikäero sisarukseensa. Kyselyyn vastasi 14 henkilöä, joista kriteereihin sopivia oli 10. Tulokset analysoitiin hyödyntäen aikaisempia tutkimuksia.
Tuloksissa näkyi selkeä yhtenäinen linja kaikkien vastaajien kesken. Vain harvassa kysymyksessä oli vastauksia, jotka eriävät toisistaan huomattavasti. Tuloksista tuli ilmi, ettei kehitysvammaisten sisarusten mielestä koulussa käsitellä tarpeeksi kehitysvammaisuutta ja tiedon hankita on pääasiassa sisaruksen omalla vastuulla. Koulu tai muut tahot eivät myöskään sisarusten kokemuksen mukaan tarjoa tarpeeksi tukea aiheen käsittelyyn. Jos sisarus tarvitsi keskusteluapua, joutuu hän etsimään sitä itse. Avun hakemista hankaloittaa kyselyssä esiin tullut näkymättömyyden tarve, jota sisarukset kokevat. Sisarukset eivät halua vanhemmilleen enemmän huolta, joten he pyrkii olemaan mahdollisimman helppoja ja huomaamattomia lapsia, jolloin vanhemmilla olisi helpompaa. Tuloksissa näkyi kuitenkin myös vahva sisarusrakkaus ja side sisarusten välillä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että opetussuunnitelmaan tulisi jo peruskoulussa lisätä tietoa kehitysvammaisuudesta sekä sisaruksille tarjottavia palveluita tulisi laajentaa.