Työhyvinvoinnin tukeminen mielenterveys- ja riippuvuuspalveluiden integraatiossa

Abstract

Työelämä elää jatkuvassa muutoksessa. Muutosten avulla organisaatiot pyrkivät tule-vaisuuden olemassaolonsa turvaamiseen ja ulkoisiin muutoksiin sopeutumiseen. Muutoksien myötä työntekijän arkipäivän tapa tehdä työtä muuttuu uusien työtehtävien, toimintatapojen, työyhteisön ja lähijohtajien vaihtumisen vuoksi. Myös työhyvinvoinnin tarpeet sekä keinot kehittää ja ylläpitää työhyvinvointia muuttuvat samalla. Jotta työntekijä voi hyvin töissä, kykenee käsittelemään muutoksen aiheuttamia tunteita sekä vastaamaan uusiin haasteisiin, tulee organisaatiomuutos toteuttaa mielekkäästi.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, mitkä tekijät ovat tukeneet mielenterveys- ja riippuvuuspalveluiden työntekijöiden työhyvinvointia palveluiden integraation aikana. Tavoitteena on tuottaa tietoa mielenterveys- ja riippuvuuspalveluiden työntekijöiden työhyvinvoinnista sekä Itä-Savon sairaanhoitopiirille keinoja työhyvinvoinnin tukemiseen. Opinnäytetyö toteutettiin Wepropol-kyselynä mielenterveys- ja riippuvuuspalveluissa integraation aikaan sekä tällä hetkellä työskenteleville työntekijöille (n=41) toukokuussa 2021. Vastausprosentti oli 64 %. Aineisto analysoitiin Wepropolin Insight ja Professional Statistics-ominaisuuksien avulla. Vastauksia tarkasteltiin prosenttien, keskiarvojen ja -hajontojen sekä korrelaatiokertoimien avulla.

Tulokset osoittivat keskeisimmiksi työhyvinvointia tukeviksi tekijöiksi integraation ai-kana sekä tällä hetkellä yksilötasolla toteutettavia hyvinvointia tukevia tekijöitä ja psykologisen pääoman vahvuuksia. Integraation aikaan yksilötasolla muutokseen liittyi ahdistuneisuuden tunnetta. Työyhteisön keskusteluissa esiintyi epävarmuutta, kysymyksiä sekä huolta tulevaisuudesta. Muutosviestintä ei ollut ymmärrettävää. Vastaajat eivät kokeneet muutoksen aikana olevansa tietoisia tulevasta tai siitä, kuinka muutos tulee vaikuttamaan käytännön työntekemiseen. Osaamista ei kartoitettu eikä koulutussuunnitelmia tehty uuden työnkuvan hallitsemiseksi. Vastaajat kokivat, etteivät saaneet vaikuttaa päätöksentekoon tulevasta työnkuvasta eikä heidän mielipiteitään kuunneltu muutoksen aikana. Tällä hetkellä työhyvinvointia heikentävistä tekijöistä nousi esiin kysymykset kiireen tunteesta, positiivisen palautteen saamista työstään, työyhteisöiden työn vastuun jakautumisesta tasapuolisesti sekä yhteisten pelisääntöjen luomisesta ja noudattamisesta. Organisaation työhyvinvoinnin tukemisen strategiset keinot eivät ole tavoittaneet työntekijöitä.

Jatkotutkimusehdotuksena tulisi vahvistaa muutosvalmennuksen ja -johtamisen osaamista sekä tutkia niiden vaikuttavuutta työhyvinvoinnin kokemukseen muutostilanteissa.

Asiasanat: työhyvinvointi, työhyvinvointi muutoksessa, organisaatiomuutos