Terveyssuunnitelman käyttö elintapojen edistämisen välineenä työterveyshoitajan kokemana

Abstract

Työterveystarkastusten yhteydessä laaditaan asiakkaan kanssa terveyssuunnitelma. Terveyssuunnitelma voi parhaimmillaan olla tehokas terveyden edistämisen väline työterveyshuollossa. Onko terveyssuunnitelma nykyisessä muodossaan kuitenkaan riittävä? Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää terveyssuunnitelman käyttöä ja käytettävyyttä terveyden edistämisen välineenä työterveyshuollossa työterveyshoitajan näkökulmasta Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä tietoisuutta terveyssuunnitelmasta ja mahdollisesti tuoda esiin ideoita ja parannusehdotuksia, jotka mahdollistaisivat terveyssuunnitelman löydettävyyttä ja käytettävyyttä. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena on korostaa terveydenhoitosuunnitelman mahdollisuuksia terveydenedistämisessä ja kansantautien ennaltaehkäisyssä.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla, ja haastateltavat valittiin eliittiotannalla. Opinnäytetyön teemahaastatteluihin osallistui neljä Etelä-Pohjanmaan alueella työskentelevää työterveyshoitajaa. Teemahaastatteluihin osallistuneet työterveyshoitajat työskentelevät erilaisissa työterveyshuollon organisaatioissa. Teemahaastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin, minkä jälkeen tehtiin abduktiivinen sisällönanalyysi. Haastateltavat olivat yksimielisiä terveyssuunnitelman merkityksestä ja potentiaalista elintapasairauksien ennalta ehkäisyssä. Asiakkaan osallistamisen ja asiakaslähtöisyyden sekä realististen tavoitteiden koettiin lisäävän asiakkaan motivaatiota elintapojen muutokseen. Haastatteluissa pohdittiin terveyssuunnitelman kansaterveydellistä ja kansantaloudellista merkitystä, joka ei tällaisenaan toteudu optimaalisesti. Keskeisimmiksi ongelmakohdiksi terveyssuunnitelman käytössä työterveyshoitajien mielestä nousi se, että huolimatta terveyssuunnitelman lakisääteisyydestä, terveyssuunnitelman tekemiseen ei ole määritelty kansallista tarkkaa ohjeistusta, vaan sen sisältö voidaan määritellä organisaatiokohtaisesti. Nykyinen vapaamuotoinen terveyssuunnitelman tekeminen saattaa johtaa tilanteeseen, jossa terveyssuunnitelman laatiminen jää asiakkaalle epäselväksi. Työterveyshoitajien mielestä tunnin vastaanottoaika kolmesta viiteen vuoden välein on liian lyhyt aika ja liian harvoin, jotta voidaan selvittää asiakkaan terveydentila, työpaikkakuormitukset ja -altisteet, mielenterveysasiat sekä tehdä terveyssuunnitelma.