Kyberturvallisuus ammatillisella toisella asteella:opetussuunnitelmasta toteutukseen
Kukkonen, Janne (2022)
Kukkonen, Janne
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202301301802
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202301301802
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää ammatillisen toisen asteen kyberturvallisuuden opetussuunnitelmasta eri tarkoituksiin soveltuvia kursseja.
Opetussuunnitelman laajuus on 30 osaamispistettä ja tästä kokonaisuudesta
päädyttiin kehittämään kolme erillistä 10 osaamispisteen kurssia.
Tutkimusongelmana oli opetussuunnitelman (OPS) muokkaaminen kursseiksi,
jotka soveltuvat erityisopiskelijoille ja jotka ovat ylläpidettävissä tekniikan kehityksen mukana. Tutkimusmenetelminä olivat kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä ja toimintatutkimus. Aineiston keräämiseen käytettiin etätyöskentelyyn
sovitettua työpajatyöskentelyä ja Learning Café -mallia. Tulosten kirjauksessa
hyödynnettiin kenttäpäiväkirjaa.
Kurssien kehittäminen tapahtui asiantuntijatyöpajoissa. Asiantuntijoiksi valikoitui sekä opetuksen ja ohjelmistokehityksen että kyberturvallisuuden osaajia.
Joustavasti etätyöskentelyyn muokattu, muutamalla teknisellä alustalla toteutettu, Learning Café -menetelmä ja sen myötä tehdyt asiantuntijahaastattelut
ja -havainnot soveltuivat mainiosti kurssien kehittämiseen.
Kursseja kehitettäessä päädyttiin selkeään johtopäätökseen siitä, että tekniikan ja toimintaympäristöjen muutokset ovat niin nopeita ja usein ennalta arvaamattomia, että mitään kursseja on turha suunnitella kovin yksityiskohtaisesti. Tämä vastuu pitää jättää alansa osaavalle ja opiskelijansa tuntevalle
opettajalle. Tällöin oppiminen on mahdollista.
Opettajan on siis tunnettava sekä substanssialansa että opiskelijansa. Muutoin voi opettajana toimiminen olla hankalaa tai jopa mahdotonta.
Opetussuunnitelman laajuus on 30 osaamispistettä ja tästä kokonaisuudesta
päädyttiin kehittämään kolme erillistä 10 osaamispisteen kurssia.
Tutkimusongelmana oli opetussuunnitelman (OPS) muokkaaminen kursseiksi,
jotka soveltuvat erityisopiskelijoille ja jotka ovat ylläpidettävissä tekniikan kehityksen mukana. Tutkimusmenetelminä olivat kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä ja toimintatutkimus. Aineiston keräämiseen käytettiin etätyöskentelyyn
sovitettua työpajatyöskentelyä ja Learning Café -mallia. Tulosten kirjauksessa
hyödynnettiin kenttäpäiväkirjaa.
Kurssien kehittäminen tapahtui asiantuntijatyöpajoissa. Asiantuntijoiksi valikoitui sekä opetuksen ja ohjelmistokehityksen että kyberturvallisuuden osaajia.
Joustavasti etätyöskentelyyn muokattu, muutamalla teknisellä alustalla toteutettu, Learning Café -menetelmä ja sen myötä tehdyt asiantuntijahaastattelut
ja -havainnot soveltuivat mainiosti kurssien kehittämiseen.
Kursseja kehitettäessä päädyttiin selkeään johtopäätökseen siitä, että tekniikan ja toimintaympäristöjen muutokset ovat niin nopeita ja usein ennalta arvaamattomia, että mitään kursseja on turha suunnitella kovin yksityiskohtaisesti. Tämä vastuu pitää jättää alansa osaavalle ja opiskelijansa tuntevalle
opettajalle. Tällöin oppiminen on mahdollista.
Opettajan on siis tunnettava sekä substanssialansa että opiskelijansa. Muutoin voi opettajana toimiminen olla hankalaa tai jopa mahdotonta.