Kaupunkiborduunoiden kanssa improvisoiminen

Abstract

Kaupunkiborduunat ovat rakennetussa ympäristössä erilaisten koneiden toiminnan sivutuotteena esiintyviä, taajuudeltaan vakaita pitkäkestoisia ääniä. Tässä työssä tarkasteltiin niiden käyttömahdollisuuksia musiikin tekemisessä kirjoittajan omien kokeilujen kautta. Lisäksi tarkasteltiin ihmisten ja ympäristöäänten, varsinkin borduunoiden, suhdetta ja pohdittiin mahdollisuutta käsitellä tätä suhdetta musiikin keinoin.

Työhön liittyi kirjallisuuskatsaus, jossa käsiteltiin borduunoiden historiaa ja käyttötarkoitusta sekä vaikutusta kuulijoihin, ympäristöäänten ja musiikin suhdetta sekä improvisaatiota. Työn kokeiluosuus toteutettiin improvisoimalla nokkahuilulla muutamien eri kaupunkiborduunoiden kanssa sekä analysoimalla soitosta otettuja tallenteita.

Kaupunkiborduunat osoittautuivat käytännön syistä ongelmalliseksi musiikkiesitysten perustaksi, mutta mikäli käytännön ongelmat saataisiin ratkaistua, niihin sisältyy kirjoittajan mielestä paljon esteettistä potentiaalia.

'Urban drones' are continuous sounds of unchanging pitch, which occur in built environments as a side effect of the operating of various machines. The aim of the study was to discuss their potential musical uses through the writer's own experiments and existing literature on drones, environmental sounds, and improvisation.

The history and different uses of drones was presented along with their effect on listeners. A discussion of the relationship of music and environmental sounds, as well as different possibilities of improvisation, followed. The experimental part of the work was executed by improvising with different urban drones on the blockflute and analysing the recordings taken from the sessions.

It was discovered that urban drones as a basis for public music-making are problematic for practical reasons, namely that they are unreliable from the point of view of the musician, and that most urban environments, where drones are present, are incompatible with playing an instrument and listening to music. If, however, the practical problems could be solved, the writer believes that they could have a great deal of aesthetic potential. Further study would be required to utilise them more comprehensively.