Haminan kaupungin varhaiskasvatuksen ja perhekeskuksen yhteistyön kehittäminen vanhemmuuden tukemiseksi
Leppänen, Jaana; Räsänen, Emilia (2023)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202302252821
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202302252821
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tavoitteena oli selvittää, miten vanhemmuuden tukemista voitaisiin kehittää Haminan kaupungin varhaiskasvatuksen ja uuden perhekeskuksen toimijoiden välillä. Opinnäytetyömme pyrkii avaamaan varhaiskasvatuksessa työskentelevien varhaiskasvattajien tarpeita vanhemmuuden tukemisessa sekä huolen puheeksi ottamisessa. Opinnäytetyötämme ohjaa kiinnostus, miten varhaiskasvattajat pyrkivät auttamaan vanhempia vanhemmuudessa tai miten he toimivat huolen herätessä. Opinnäytetyömme tarkoitus on tuottaa perhekeskukselle tietoa siitä, millaisia kokemuksia tai tarpeita varhaiskasvattajilla on ja millä tavalla he toivoisivat yhteistyötä perhekeskuksen toimijoiden kanssa kehitettävän.
Opinnäytetyössämme käytimme kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää sekä kvalitatiivista eli laadullista menetelmää. Aineistonkeruun menetelmänä käytimme strukturoituja sekä avoimia kysymyksiä. Vastausten analysoimiseen käytimme Webropol-ohjelmaa sekä sisällönanalyysi menetelmää.
Kyselystä selvisi, että varhaiskasvattajat eivät kokeneet perhekeskuksen välistä yhteistyötä kovin vahvaksi. Tuloksissa ilmeni myös, että varhaiskasvattajat toivoisivat yhteistyöltä koulutuksia vanhemmuuden tukemiseksi ja opasta vanhemmille perhekeskuksen palveluista, joihin vanhemmat olisi helpompi ohjata tarvittaessa. Myös verkostopalavereja pidettiin sopivana yhteistyön keinona. Varhaiskasvattajat kokivat omat valmiutensa hyviksi huoleen puheeksi ottamisessa esteistä huolimatta, mutta he toivoivat kuitenkin tässäkin yhteistyöltä lisäkoulutuksia tai pajatyöskentelyä sen tueksi.
Uskomme opinnäytetyömme lisäävän keskustelua siitä, kuinka kehittää varhaiskasvatuksen ja perhekeskuksen yhteistyötä. Varhaiskasvattajat kokivat yhteistyön olevan vähäistä tai eivät tienneet perhekeskuksen palveluista riittävästi. He kokivat myös, etteivät voineet tämän vuoksi ohjata vanhempia palveluiden piiriin. Huolen puheeksi ottaminen vaatii varhaiskasvattajilta rohkeutta vaikeissa asioissa ja siihen koulutukset toisivat lisätukea. Huolen puheeksi ottaminen on erittäin tärkeä työväline varhaiskasvattajille ja se kuuluisi olla hallinnassa jokaisella, joka työskentelee lasten parissa.
Opinnäytetyössämme käytimme kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää sekä kvalitatiivista eli laadullista menetelmää. Aineistonkeruun menetelmänä käytimme strukturoituja sekä avoimia kysymyksiä. Vastausten analysoimiseen käytimme Webropol-ohjelmaa sekä sisällönanalyysi menetelmää.
Kyselystä selvisi, että varhaiskasvattajat eivät kokeneet perhekeskuksen välistä yhteistyötä kovin vahvaksi. Tuloksissa ilmeni myös, että varhaiskasvattajat toivoisivat yhteistyöltä koulutuksia vanhemmuuden tukemiseksi ja opasta vanhemmille perhekeskuksen palveluista, joihin vanhemmat olisi helpompi ohjata tarvittaessa. Myös verkostopalavereja pidettiin sopivana yhteistyön keinona. Varhaiskasvattajat kokivat omat valmiutensa hyviksi huoleen puheeksi ottamisessa esteistä huolimatta, mutta he toivoivat kuitenkin tässäkin yhteistyöltä lisäkoulutuksia tai pajatyöskentelyä sen tueksi.
Uskomme opinnäytetyömme lisäävän keskustelua siitä, kuinka kehittää varhaiskasvatuksen ja perhekeskuksen yhteistyötä. Varhaiskasvattajat kokivat yhteistyön olevan vähäistä tai eivät tienneet perhekeskuksen palveluista riittävästi. He kokivat myös, etteivät voineet tämän vuoksi ohjata vanhempia palveluiden piiriin. Huolen puheeksi ottaminen vaatii varhaiskasvattajilta rohkeutta vaikeissa asioissa ja siihen koulutukset toisivat lisätukea. Huolen puheeksi ottaminen on erittäin tärkeä työväline varhaiskasvattajille ja se kuuluisi olla hallinnassa jokaisella, joka työskentelee lasten parissa.