Koulupoissaolot ja kouluakäymättömyys - yhdeksäsluokkalaisten nuorten näkökulma; Taustatekijät, auttamisen keinot ja auttajatahot

Abstract

Koulupoissaolot ja kouluakäymättömyys ovat huolestuttavan yleinen ja monitahoinen ilmiö sekä merkittävä oppilaiden hyvinvoinnin sekä terveen kasvun ja kehityksen vaarantava riskitekijä. Tutkimuksen tarkoituksena oli esittää ilmiöön uusia näkökulmia. Tavoitteena oli kartoittaa ja kuvata yhdeksäsluokkalaisten nuorten näkökulmia koulupoissaolojen taustatekijöistä sekä sitä, miten ja ketkä koulupoissaoloista kärsivää voivat auttaa.

Tutkimuksen kohteena olevaa ilmiötä lähestyttiin terveyden edistämisen näkökulmasta. Laadullisena tutkimuksena toteutetun tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin eläytymismenetelmää.

Tutkimustuloksina kuvatut koulupoissaoloja selittävät taustatekijät luokiteltiin hyvinvointiin ja terveyteen, oppilaitokseen ja koulukäyntiin, sosiaalisiin suhteisiin ja perheeseen, elämäntilanteeseen ja vapaa-aikaan sekä muihin syihin liittyviin tekijöihin. Auttamisen keinot luokiteltiin vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon, läsnäoloon ja kohtaamiseen, sosiaaliseen kanssakäymisen, terveyteen ja hyvinvointiin, ammatilliseen ja asiantuntija-apuun, pakotteisiin, oppilaitokseen ja opetukseen sekä muihin tekijöihin liittyviksi keinoiksi. Auttajatahot luokiteltiin perheen ja koulun sisäisiin, ystävä- ja lähipiirin, asiantuntija- ja muihin auttajatahoihin. Tyypittelyn avulla muodostettiin lisäksi tyyppikertomukset koulua taas normaaliin tapaan käyvälle ja koulusta kokonaan pois jättäytyneelle ystävälle.

Nuorten näkökulmasta koulupoissaolot ovat harvoin yksiselitteisiä, vaan niiden taustalla on erilaisia, usein toisiinsa kietoutuneita syy-yhteyksiä. Koulupoissaoloista kärsivä ei aina itsekään tiedä syitä koulupoissaoloilleen. Koulupoissaolot harvoin ovat itse syy. Koulupoissaolot ovat oire ja seuraus. Se, mistä oireilu johtuu ja millaisin keinoin oppilasta tilanteessa voitaisiin auttaa tulisi selvittää jo varhaisten koulupoissaoloja ennustavien merkkien ilmaannuttua. Tutkimustuloksia olisikin mahdollista hyödyntää ilmiöön liittyvän tiedon lisäämiseksi ja ongelmallisten koulupoissaolojen ensimerkkien tunnistamiseksi. Tutkimuksessa käytettyä tutkimusmenetelmää voitaisiin hyödyntää myös muiden kohderyhmien, kuten koulun aikuisten ja huoltajien ilmiöön liittyvien näkökulmien kartoittamisessa.

School absenteeism is a worryingly common and complex phenomenon and a significant risk factor for students' well-being and healthy growth and development. The purpose of the study was to present new perspectives on school absences. The goal was to map and describe the viewpoints of ninth-graders on the background factors of school absences, as well as what can be done to help young people suffering from school absences and who can provide the help.

The phenomenon under study was approached from the perspective of health promotion. The study was carried out as a qualitative study and the research method used was the method of the empathy-based stories (MEBS).

As results the background factors explaining school absences were classified into factors related to well-being and health, educational institution and school attendance, social relationships and family, life situation and free time, and other reasons. The means of helping were classified as means related to interaction and communication, presence and meeting, social interaction, health and well-being, professional and expert help, sanctions, educational institution and teaching, and other factors. The help providers were classified into the following categories: internal helpers from school and family, friends and acquaintances, experts and others. As results were also described the type narratives of those who normally go to school again and those who completely dropped out of school, formed with the help of typification.

From the youths` perspectives school absences are rarely clear-cut, but have different, often interwoven causal connections behind them. Those who suffer from school absences do not always know the reasons for their absences themselves. School absences are rarely the cause. School absences are a symptom and a consequence. The cause of the symptoms and the ways in which the student could be helped in the situation should be determined already after the early signs predicting absences from school appear. It would be possible to use the research results to increase the knowledge related to the phenomenon and to identify the first signs of problematic school absences and to organize timely and properly targeted support. The research method used in the study could also be utilized in mapping the perspectives of other target groups, such as school adults and parents, related to the phenomenon.