Kantavien rakenteiden sijoittelun vaikutus betonikerrostalon hiilijalanjälkeen
Talo, Julianna (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202303133491
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202303133491
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli vertailla betonirakenteisen asuinkerrostalon erilaisten kantavien runkoratkaisujen vaikutusta rakennuksen hiilijalanjälkeen. Tavoitteena oli selvittää, millaisella kantavien rakenteiden sijoittelulla rungon hiilijalanjälki saadaan mahdollisimman pieneksi sekä onko kerrostalotyypillä vaikutusta rungon hiilijalanjälkeen. Kantavia rakenteita käytettiin ainoastaan tarvittava määrä ja loput rakenteet korvattiin kevyemmillä vaihtoehdoilla.
Tutkimuksessa oli mukana kahdeksan valmista asuinkerrostaloa, joista neljä oli lamellitaloja ja toiset neljä pistetaloja. Jokaisesta talosta tutkittiin toteutuneita rakenteita, ja sen lisäksi talot suunniteltiin vielä kolmella uudella kantavalla runkoratkaisulla. Ensimmäisessä runkoratkaisussa kantavat seinät olivat rakennukseen nähden pitkittäin, toisessa ratkaisussa kantavat seinät olivat rakennukseen nähden poikittain, ja kolmantena ratkaisuna toimi pilari-deltapalkkirunko.
Talojen uudet runkoratkaisut mallinnettiin Tekla Structures -ohjelmistolla. Mallista eri runkorakenteiden määrät saatiin kerättyä helposti ja yhdenmukaisesti hiilijalanjäljen laskentaa varten. Toteutuneiden talojen rakenteiden määrät laskettiin rakennusten pohjakuvista. Hiilijalanjäljen laskenta suoritettiin rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen arviointiin tarkoitetulla One Click LCA -ohjelmistolla. Tässä työssä tutkittiin ainoastaan rakennusmateriaalien valmistusvaiheessa syntyviä päästöjä.
Pitkittäin ja poikittain kantavien runkoratkaisujen hiilijalanjälki oli alhaisempi toteutuneeseen runkoon verrattuna lähes jokaisessa talossa. Näissä runkoratkaisuissa pistetaloissa päästiin keskimäärin hieman matalampiin hiilijalanjälkiarvoihin kuin lamellitaloissa. Pilari-palkkirunko oli selvästi huonoin ratkaisu päästöjen kannalta jokaisen talon kohdalla teräspalkkien suuren hiilijalanjäljen vuoksi. Toteutuneiden runkojen ja pilari-palkkirunkojen kohdalla talotyypin vaikutusta hiilijalanjälkeen ei voitu havaita.
Tutkimuksessa oli mukana kahdeksan valmista asuinkerrostaloa, joista neljä oli lamellitaloja ja toiset neljä pistetaloja. Jokaisesta talosta tutkittiin toteutuneita rakenteita, ja sen lisäksi talot suunniteltiin vielä kolmella uudella kantavalla runkoratkaisulla. Ensimmäisessä runkoratkaisussa kantavat seinät olivat rakennukseen nähden pitkittäin, toisessa ratkaisussa kantavat seinät olivat rakennukseen nähden poikittain, ja kolmantena ratkaisuna toimi pilari-deltapalkkirunko.
Talojen uudet runkoratkaisut mallinnettiin Tekla Structures -ohjelmistolla. Mallista eri runkorakenteiden määrät saatiin kerättyä helposti ja yhdenmukaisesti hiilijalanjäljen laskentaa varten. Toteutuneiden talojen rakenteiden määrät laskettiin rakennusten pohjakuvista. Hiilijalanjäljen laskenta suoritettiin rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen arviointiin tarkoitetulla One Click LCA -ohjelmistolla. Tässä työssä tutkittiin ainoastaan rakennusmateriaalien valmistusvaiheessa syntyviä päästöjä.
Pitkittäin ja poikittain kantavien runkoratkaisujen hiilijalanjälki oli alhaisempi toteutuneeseen runkoon verrattuna lähes jokaisessa talossa. Näissä runkoratkaisuissa pistetaloissa päästiin keskimäärin hieman matalampiin hiilijalanjälkiarvoihin kuin lamellitaloissa. Pilari-palkkirunko oli selvästi huonoin ratkaisu päästöjen kannalta jokaisen talon kohdalla teräspalkkien suuren hiilijalanjäljen vuoksi. Toteutuneiden runkojen ja pilari-palkkirunkojen kohdalla talotyypin vaikutusta hiilijalanjälkeen ei voitu havaita.