Metsästysjousen käyttö taajamariistanhoidossa

Abstract

Opinnäytetyössä tutustuttiin metsästysjousen käyttöön taajamissa ja erityisesti pienten sorkkaeläinten aiheuttamiin tuhoihin. Työ toteutettiin tutkimushaastatteluna ja sen toimeksiantajana toimi Suomen riistakeskus. Työtä varten haastateltiin yhteensä 16 riistaorganisaatioissa työskentelevää henkilöä, jousimetsästäjiä ja muita aiheen parissa toimineita. Haastattelut toteutettiin joko henkilökohtaisissa tapaamisissa, Microsoft Teams -ohjelman välityksellä sekä puhelimitse ja sähköpostitse. Teoriapohjassa kerrotaan yleisesti jousimetsästyksestä ja taljajousesta, esitellään valkohäntäpeura ja metsäkauris sekä niiden aiheuttamat yleisimmät tuhot. Tarkemmin perehdytään Turun Ruissalon metsäkauriisiin ja miten ne vahingoittavat tammimetsien eliölajistoa. Kivääriä ja haulikkoa hiljaisempana ja vähemmän häiritsevänä aseena metsästysjousen käyttö asutusten lähellä voisi olla perusteltu kaupunkiriistanhoidon väline. Lainsäädäntö tekee sen kuitenkin vaikeaksi ja tämän työn tarkoituksena on esitellä perusteita metsästyksen helpottamiseen. Haastatteluista selvisi, että ihmisten on vaikea erottaa metsäkaurista ja valkohäntäpeuraa toisistaan. Tämä tuo omat ongelmansa metsästykseen sekä pyyntilupa- ja korvauskäytäntöihin. Tietoisuuden ja kouluttamisen lisääminen antaisi parempaa tietoa lajituntemuksesta myös ei-metsästäville ihmisille. Toinen ongelma on, että alle 150 metrin etäisyydellä asutuksesta ei saa pyytää eläintä. Haastatteluista kuitenkin selvisi, että metsästysjouseen suhtauduttiin myönteisesti ja pyyntilupa asutuksen haltijalta oli tämän vuoksi saatu. Jousi on myös lyhyempien ampumamatkojensa vuoksi kivääriä turvallisempi. Jouselle voisikin myöntää pyyntiluvan lyhyempään etäisyyteen asutuksesta. Huolta herätti jousella metsästetystä eläimestä syntyvät verijäljet, joten pyyntiä voisi painottaa lumettomaan aikaan. Eläinten aiheuttamat tuho-ongelmat ovat myös hyvin paikallisia ja käytäntöjä olisi hyvä muokata tarpeen mukaan.