Kuntouttavan ryhmätoiminnan kehittäminen -psykoedukaatio työvälineenä

Abstract

Kuntouttavan ryhmätoiminnan kehittäminen -psykoedukaatio työvälineenä on toiminnallinen opinnäytetyö. Se tilajana toimi Mikeva Oy. Tarkoituksena oli kehittää Kanavakodin ryhmätoimintaa kuntoutuksen ja laadun näkökulmasta. Opinnäytetyössä tutkittiin, toimiiko psykologian tohtori Kati Aho-Mustosen (2009) kehittämä skitsofreniapotilaan psykoedukatiivisen mallin mukainen ryhmätoiminta Kanavakodissa. Skitsofreniaa sairastavan kuntoutujan psykoedukaatio toteutettiin kahdeksan kerran suljettuna ryhmänä. Siihen osallistui neljä kuntoutujaa. Ohjaajina toimi Kanavakodin ohjaaja, sekä vastaava ohjaaja. Kuntoutujien arviot ryhmästä olivat kolmen kuntoutujan arvion mukaan kannustavia, heistä kaksi koki suoranaisesti hyötyneen ryhmästä. Yksi kuntoutuja ei kokenut saaneensa ryhmästä mitään hyötyä, eikä haittaa. Ohjaajien näkökulmasta ryhmä näyttäytyi kuntoutuksessa positiivisena. Jopa kuntoutuja, joka ei omasta mielestä saanut mitään hyötyä ryhmästä, palasi yksilökeskusteluissa ryhmän aiheisiin. Ohjaajien arvion mukaan psykoedukaatio on Kanavakodissa toimiva työväline. Tavoitteena on tulevaisuudessa rakentaa psykoedukaatio ongelmapelaajille, sekä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiville. Psykoedukaatio on erittäin toimiva työväline myös muihin Mikeva Oy:n yksiköihin. Sen hyödynnettävyys perustuu selkeään kurssirunkoon sekä muuteltavuuteen juuri siihen yksikköön, missä toimitaan.

This thesis was a functional thesis and it was assigned by Mikeva Ltd. The purpose was to develop the Kanavakoti group activities from the perspective of rehabilitation and quality. The thesis investigated whether the psycho-educational schizophrenia patients’ group activity model developed by Kati Aho-Mustonen, PhD in Psychology, in 2009 could be applied to Kanavakoti. The psycho-education of schizophrenic rehabilitees was carried out eight times in a closed group. It was attended by four rehabilitees. The instructors were the supervisor of Kanavakoti and the supervisor in charge. Three rehabilitees saw this model as motivational, and two of them stated that they had greatly benefitted from the group activities. One rehabilitee estimated that he had neither benefitted nor suffered from the group activities. The supervisors’ views of the group were positive. Even the rehabilitee, who had not seen the group beneficial, returned to the group topics while having individual discussions. According to the supervisors, psycho-education was a functional tool for Kanavakoti. The purpose in the future is to use psycho-education with people who have bipolar disorders as well as with obsessive gamblers. Psycho-education is a very effective tool also for the other units of Mikeva. The usability of psychoeducation is based on a clear course content. It can also be modified for the particular unit where the activities will be held.