Scapular dyskinesi, fact or fiction: en litteraturstudie

Abstract

Scapular dyskinesi definieras som ett fenomen där skulderbladets rörelse avviker från det som anses vara normalt. Dyskinesi associeras ofta med smärta och axelproblematik. Denna litteraturstudie baserade sig på den senaste evidensen och hade som syfte att skapa en bättre förståelse över terapeutiska träningens påverkan på scapular dyskinesi samt dess kliniska relevans vid rehabilitering av smärtsam axelproblematik. Syftet gav följande forskningsfrågor: 1. Hur påverkar terapeutisk träning axelproblematik hos personer med scapular dyskinesi? 2. Hur borde scapular dyskinesi kliniskt beaktas hos patienter med smärtsam axelproblematik? Arbetet följde Forsberg & Wengström (2015) rekommendationer för att göra en systematisk litteraturöversikt. Litteraturstudien gjordes i tre vetenskapliga databaser: EBSCO, PubMed och PEDro. Slutgiltiga antalet blev 17 inkluderade artiklar. Kvalitetsgranskningen utfördes med Forsberg & Wengströms (2015) checklistor. I litteraturstudien inkluderades studier som baserade sig på personer med axelproblematik och scapular dyskinesi. Neurologiska problem som scapula winging exkluderades. Resultaten visade att terapeutisk träning är effektivt för att minska smärta och funktionsnedsättning hos personer med axelproblemetik, medan förändringar i skulderbladets kinematik var inkonsekventa. Detta ifrågasätter scapulara dyskinesins kliniska relevans vid rehabilitering av axelproblematik. Fortsatt forskning krävs för att sammanställa mera valida och generaliserbara resultat med standardiserade mätmetoder om scapulara dyskinesins relation till smärta och funktionsförmåga.

Lapaluun dyskinesia määritellään ilmiönä, jossa lapaluun liike poikkeaa normaalina pidetystä liikeradasta. Dyskinesia yhdistetään usein kipuihin ja olkapäävaivoihin. Tämä kirjallisuuskatsaus perustui viimeisimpään julkaistuun näyttöön kyseisestä aiheesta. Tämän katsauksen tavoitteena oli luoda syvempi ymmärrys terapeuttisen harjoittelun vaikutuksesta lapaluun dyskinesiaan ja sen kliinisestä merkityksestä kivuliaiden olkapäävaivojen kuntoutuksessa. Tutkimuksen tavoitteista saatiin seuraavat tutkimuskysymykset: 1. Miten terapeuttinen harjoittelu vaikuttaa lapaluun dyskinesian omaavien henkilöiden olkapäävaivoihin? 2. Kuinka lapaluun dyskinesia tulisi kliinisesti huomioida olkapäävaivaisilla potilailla? Tutkimus noudatti Forsberg & Wengströmin (2015) suosituksia systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tekemisestä. Tutkimuksessamme käytettiin kolmea tieteellistä tietokantaa sopivan näytön löytämiseksi: EBSCO, PubMed ja PEDro. Lopullinen määrä sisällytettyjä artikkeleita oli 17 kpl. Laadunarviointi suoritettiin käyttäen Forsberg & Wengströmin (2015) tarkistuslistoja. Kirjallisuuskatsaus sisälsi tutkimuksia, joilla oli perustana olkapäävaivaisia potilaita sekä todettu lapaluun dyskinesia. Neurologiaan viittaavat tapaukset, kuten ”scapula winging” (lapaluun siirotus) suljettiin pois. Tulokset osoittivat, että terapeuttisen harjoittelun olevan tehokas menetelmä vähentämään kipua ja toimintahäiriöitä olkapäävaivaisilla henkilöillä, mutta lapaluun kinematiikan löydöksissä esiintyi epäjohdonmukaisuutta. Tämä kyseenalaistaa lapaluun dyskinesian kliinisen merkittävyyden kivuliaiden olkapäävaivojen kuntoutuksessa. Lisätutkimuksia tarvitaan pätevämpien ja yleistettävien tulosten kokoamiseksi standardoiduilla mittausmenetelmillä lapaluun dyskinesian ja kivun sekä toimintakyvyn välisestä suhteesta.