Tärkeitä leikkauksellisia keinoja komediassa

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin sitä, millaisin erilaisin leikkauksellisin keinoin elokuvaan, sarjaan tai muuhun audiovisuaaliseen teokseen luodaan komediaa tai komediallisia elementtejä. Tavoitteena oli selvittää tärkeimpiä leikkauksellisia keinoja siihen, miten yleisöä saadaan huvitettua oikeaoppisesti; millaisia mahdollisuuksia leikkaajalla on käytössään komediaa tehtäessä, ja millä keinoin leikkaaja voi vaikuttaa komedian toimivuuteen ja lopputulokseen.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin erilaisten komediallisten audiovisuaalisten teosten havainnointia. Lisäksi havainnoinnin kohteena oli lopputyöprojektina tuotettu lyhytelokuva, jossa havainnointia tehtiin lisäksi osallistuvassa roolissa leikkaajana. Havainnointimenetelmänä käytettiin myös taulukkoa, jossa havainnollistettiin näissä teoksissa käytettyjen komedialeikkauksen keinojen määrää sekä toistuvuutta.

Opinnäytetyössä ilmeni, että komediaa leikatessa pyrkimyksenä ei välttämättä ole millään tavoin hillitty, realistinen tai looginen lopputulos, ja esimerkiksi lähestulkoon pyhänäkin pidettyä jatkuvuutta voidaan komediaa haettaessa uhmata. Komediassa leikkaajalla on siis tästä perspektiivistä mahdollisuuksia ja vapauksia ehkä runsaammin, mutta vaikeus piileekin siinä, että halutun vitsin toimivuus on usein kiinni äärimmäisen pienestä; yksikin frame liikaa tai liian vähän voi ratkaista kaiken. Teknisen osaamisen ja teoriatiedon lisäksi tärkeää on esimerkiksi ohjaajan ja leikkaajan välinen yhteisymmärrys, ja yhtään vähättelemättä myös leikkaajan oma persoona. Ratkaisevat valinnat ovat komedian kohdalla loppuviimein leikkaajan käsissä.

Lisäksi ilmeni, että komedian keinoista painotetaan erityisesti nopeutta: toimiviksi todettiin esimerkiksi ripeä ja kiihtyvä rytmi, epärealistisen nopeat liikkeet, mahdollisimman lyhyesti kerrotut tiiviit vitsit ja äkilliset käänteet. Nopeus tekee lisäksi myös mahdollisista tauoista ja yllättävistä hidastuksista voimakkaampia ja vaikuttavampia, mikä taas itsessään lisää yllätyksellisyyttä, joka on myös yksi tärkeistä komedian keinoista.

This thesis explored editing techniques used to create comedy or comedic elements in a film, series, or other audiovisual work. The aim was to identify the main editing techniques used to amuse the audience in the right way. It also discussed the possibilities available to the editor when making a comedy and ways in which the editor can influence the effectiveness and outcome of the comedy.

The research method used was observation of different comedic audiovisual work. A short film produced as a final project was used a subject of observation, where the author played a participatory role as an editor. A table method was also used to illustrate the number and repetition of comedic editing techniques used in this work.

The thesis revealed that editing comedy does not necessarily aim for a restrained, realistic, or logical outcome - sometimes even at the expense of continuity. The effectiveness of a joke may depend on as little as one single frame. The understanding between the director and the editor and the editor's own personality are also important. The decisive choices are ultimately in the hands of the editor.

In addition to these, speed proved to be particularly important tool in comedy. For example, a fast and accelerating rhythm, unrealistically fast movements, shorter jokes, and suddenness proved to be effective. Speed also makes a bigger contrast with possible pauses and slowdowns, adding an element of surprise, which is also one of the important tools of comedy.