Paikallamuuratun tiiliverhouksen soveltuvuus korkeissa julkisivuissa
Riikonen, Jyri (2023)
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304115055
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304115055
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön toimeksiantajana toimi A-Insinöörit Suunnittelu Oy. Opinnäytetyö toimii osana A-Insinöörien kehityshanketta, jonka tarkoituksena on luoda yrityksen sisäinen suunnitteluohjeistus korkean rakentamisen suunnitteluun. Työn tavoitteena oli koostaa julkisivumuurauksen suunnitteluun vaikuttavia tekijöitä, sekä pohtia julkisivumuurauksen soveltuvuutta korkeaan rakentamiseen. Opinnäytetyössä perehdyttiin saatavilla oleviin ohjeistuksiin, kirjallisuuteen, eurokoodeihin, sekä haastateltiin alalla työskenteleviä asiantuntijoita ja materiaalitoimittajia.
Rakennuksen korkeuden kasvaessa rakennesuunnitteluun vaikuttavat tiukemmat palomääräykset, ankarammat säärasitukset sekä suuremmat kuormitukset. Julkisivumuurausta tulee tarkastella kokonaisuutena, johon vaikuttavat kaikki osatekijät, muun muassa rakennuksen sijainti ja korkeus vaikuttavat muuraussiteiden määrään, joka taas saattaa vaikuttaa valittavaan eristepaksuuteen. Eristeen materiaali puolestaan saattaa vaikuttaa vaadittavaan julkisivumuurauksen paksuuteen, sekä tuuletusvälin leveyteen. Julkisivumuurauksen rakennesuunnitteluun tulee kiinnittää riittävästi huomiota jo arkkitehtisuunnitelmien luonnosvaiheessa, jolloin rakenteen pienillä muutoksilla voidaan vaikuttaa merkittävästi kustannuksiin ja hankkeen onnistumiseen.
Kuormituksen kasvaessa muurattu julkisivu saa kantavan rakenteen piirteitä, jotka tulisi huomioida suunnittelussa. Tiiliverhouksen suurehkon omapainon takia rakenteen kuormitus kasvaa merkittävästi julkisivun korkeuden kasvaessa. Tämä tulee yleisesti yhtäjaksoisen muurauksen korkeutta rajoittavaksi tekijäksi. Puristuskestävyyden ylittyessä tiiliverhous voidaan välikannatella rakennuksen kantavasta rungosta muurauskannakkeilla, jolloin tiiliverhouksen korkeudelle ei ole varsinaisia rajoitteita, kunhan palomääräykset täyttyvät ja rakenteen kosteustekninen toimivuus voidaan varmistaa. Yhtäjaksoisen julkisivumuurauksen lämpöliike korostuu korkeissa julkisivuissa. Tällöin tulee kiinnittää erityistä huomioita muuratun rakenteen ja paikalla pysyvien rakenteiden liittymäkohtiin.
Rakennuksen korkeuden kasvaessa rakennesuunnitteluun vaikuttavat tiukemmat palomääräykset, ankarammat säärasitukset sekä suuremmat kuormitukset. Julkisivumuurausta tulee tarkastella kokonaisuutena, johon vaikuttavat kaikki osatekijät, muun muassa rakennuksen sijainti ja korkeus vaikuttavat muuraussiteiden määrään, joka taas saattaa vaikuttaa valittavaan eristepaksuuteen. Eristeen materiaali puolestaan saattaa vaikuttaa vaadittavaan julkisivumuurauksen paksuuteen, sekä tuuletusvälin leveyteen. Julkisivumuurauksen rakennesuunnitteluun tulee kiinnittää riittävästi huomiota jo arkkitehtisuunnitelmien luonnosvaiheessa, jolloin rakenteen pienillä muutoksilla voidaan vaikuttaa merkittävästi kustannuksiin ja hankkeen onnistumiseen.
Kuormituksen kasvaessa muurattu julkisivu saa kantavan rakenteen piirteitä, jotka tulisi huomioida suunnittelussa. Tiiliverhouksen suurehkon omapainon takia rakenteen kuormitus kasvaa merkittävästi julkisivun korkeuden kasvaessa. Tämä tulee yleisesti yhtäjaksoisen muurauksen korkeutta rajoittavaksi tekijäksi. Puristuskestävyyden ylittyessä tiiliverhous voidaan välikannatella rakennuksen kantavasta rungosta muurauskannakkeilla, jolloin tiiliverhouksen korkeudelle ei ole varsinaisia rajoitteita, kunhan palomääräykset täyttyvät ja rakenteen kosteustekninen toimivuus voidaan varmistaa. Yhtäjaksoisen julkisivumuurauksen lämpöliike korostuu korkeissa julkisivuissa. Tällöin tulee kiinnittää erityistä huomioita muuratun rakenteen ja paikalla pysyvien rakenteiden liittymäkohtiin.