Työhyvinvointiverkostot : verkostoon kuulumista edistävät ja estävät tekijät yksilön näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyön lähtökohtana oli COVID-19 pandemian aiheuttamat muutokset työelämässä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää mitkä tekijät edistivät yksilöä liittymään ja pysymään työhyvinvointiverkostossa sekä mitkä tekijät mahdollisesti estäisivät osallistumista. Tavoitteena oli tuottaa tietoa työhyvinvointiverkostoon motivoitumisesta ja tätä kautta herättää kiinnostusta uudenlaiseen tapaan pitää huolta omasta työhyvinvoinnista. Työhyvinvointiverkostolla tarkoitetaan tässä opinnäytetyössä eri aloilla työskenteleviä henkilöitä, jotka muodostivat yhdessä verkoston, jolla oli yhteisiä tavoitteita ja tapaamisia työhyvinvoinninteemoihin liittyen.

Opinnäytetyö toteutui yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulun Verkkohankkeen. Opinnäytetyön taustatyönä kerättiin tietoa työhyvinvoinnista ja motivaatiosta. Tutkimusten ja teorian pohjalta suunniteltiin kysely, johon vastasi Verkko-hankkeen työhyvinvointiverkostojen työpajoihin osallistuneita. Tulokset osoittivat, että verkostoon liittymistä ja kuulumista edistivät uuden tiedon ja rutiinien saaminen, sosiaaliset tekijät sekä näkyvien muutoksien aikaan saaminen omassa hyvinvoinnissa. Verkostoon kuulumista estivät kiire, koettu erilaisuus, yksitoikkoiset keskustelut ja haasteet sähköisten viestintävälineiden käytössä.

Jatkossa työhyvinvointiverkoston toiminnan suunnittelussa voidaan ottaa huomioon opinnäytetyössä löydetyt edistävät ja estävät tekijät suhteessa työhyvinvointiverkostossa pysymiseen ja irtaantumiseen.