Sähköjohdannaiskauppojen raportointi EU:n EMIR- ja REMIT-asetusten mukaisesti
Raula, Katriina (2014)
Raula, Katriina
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061112531
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061112531
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä selvitetään kahden erillisen Euroopan unionin asetuksen, niin sanottujen EMIR- ja REMIT-asetusten, sisältämien kaupparaportointivelvoitteiden yhteneväisyyksiä ja eroja. EMIR sääntelee kaikkea unionin alueella tapahtuvaa johdannaiskauppaa, ja REMIT kaikkea energian tukkukauppaa. Tutkimuksessa keskitytään sähköjohdannaisiin, jotka ovat rahoitusinstrumentteja, joilla voidaan suojautua sähkön markkinahinnan muutoksia vastaan, eli ikään kuin lukita ostettavan tai myytävän sähkön hinta jopa vuosiksi eteenpäin.
Sekä EMIR- että REMIT-asetus edellyttävät sähköjohdannaiskauppojen raportointia viranomaisille, ja raportoitavia tietoja on lähes sata. Molemmat asetukset sisältävät omat ohjeensa raportoinnista. Tarkoituksena on kerätä kaupan osapuolista sekä itse kaupasta ja tehdystä sopimuksesta riittävät tiedot, jotta viranomaistasolla voidaan EMIR-asetuksen mukaisesti tunnistaa ja hallita johdannaisista aiheutuvia riskejä, ja toisaalta REMIT-asetuksen mukaisesti tunnistaa markkinoiden väärinkäyttötilanteet.
Opinnäytetyössä on vertailtu asetusten raportointivaatimuksia kuvitteellisesta sähköjohdannaiskaupasta luotujen kaupparaporttien avulla sekä analysoimalla viranomaisten tuottamia raportointiohjeita. Tutkimuksen tuloksena EMIR- ja REMIT-kaupparaportoinnit ovat hyvin, mutta eivät täysin, yhteneväisiä. Raportointivelvolliset voinevat suorittaa raportoinnin yhdellä ainoalla kaupparaportilla, jossa yhdistyvät molempien asetusten raportointivaatimukset.
Lisähaasteen vertailulle tuo se, että REMIT-asetuksen osalta on olemassa ainoastaan alustavat raportointiohjeet. Kun ohjeistus tulevaisuudessa tarkentuu, voidaan asetusten vertailua jatkaa opinnäytetyön luoman perustan avulla.
Sekä EMIR- että REMIT-asetus edellyttävät sähköjohdannaiskauppojen raportointia viranomaisille, ja raportoitavia tietoja on lähes sata. Molemmat asetukset sisältävät omat ohjeensa raportoinnista. Tarkoituksena on kerätä kaupan osapuolista sekä itse kaupasta ja tehdystä sopimuksesta riittävät tiedot, jotta viranomaistasolla voidaan EMIR-asetuksen mukaisesti tunnistaa ja hallita johdannaisista aiheutuvia riskejä, ja toisaalta REMIT-asetuksen mukaisesti tunnistaa markkinoiden väärinkäyttötilanteet.
Opinnäytetyössä on vertailtu asetusten raportointivaatimuksia kuvitteellisesta sähköjohdannaiskaupasta luotujen kaupparaporttien avulla sekä analysoimalla viranomaisten tuottamia raportointiohjeita. Tutkimuksen tuloksena EMIR- ja REMIT-kaupparaportoinnit ovat hyvin, mutta eivät täysin, yhteneväisiä. Raportointivelvolliset voinevat suorittaa raportoinnin yhdellä ainoalla kaupparaportilla, jossa yhdistyvät molempien asetusten raportointivaatimukset.
Lisähaasteen vertailulle tuo se, että REMIT-asetuksen osalta on olemassa ainoastaan alustavat raportointiohjeet. Kun ohjeistus tulevaisuudessa tarkentuu, voidaan asetusten vertailua jatkaa opinnäytetyön luoman perustan avulla.