Typpipäästöt ja typpiyhdisteet päästöissä
Kivimäki, Juuso (2023)
Kivimäki, Juuso
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304195605
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304195605
Tiivistelmä
Olkiluoto 3 -ydinvoimalaitoksella käytetään hydratsiinia ja ammoniakkia sekundääripiirin sopivien kemiallisten olosuhteiden ylläpitämiseksi. Hydratsiini hajoaa korkeissa lämpötiloissa ammoniakiksi, joka nostaa veden pH-arvoa. Hydratsiini ylläpitää pelkistäviä olosuhteita ja poistaa järjestelmän jäännöshappea. Lisäksi hydratsiini hajoaa pienissä määrin muiksi typpiyhdisteiksi kuten amiineiksi. Typpiyhdisteet päätyvät ennen pitkää ympäristöön eri päästöreittien kautta. Tämän työn tavoitteena oli selvittää typpiyhdisteiden kulku prosessista ympäristöön, arvioida päästömääriä ja mahdollisia ympäristövaikutuksia. Tarkoituksena oli määrittää päästöreitit, arvioida päästömääriä ja laskea massavirroista sekä prosessivuotojen määristä muodostuvien typpiyhdisteiden päästörajoja PNEC-järjestelmään perustuen. Kokeellisessa osuudessa määritettiin sekundääripiirin päästövesistä muun muassa ammoniakki- ja kokonaistyppipitoisuuksia.
Päästöreiteiksi määritettiin poistokaasupiippu, sekundääripiirin jätevedet ja primääripiirin jätevedet. Suurin osa typestä kulutetaan poistokaasupiipun kautta. Sekundääripiirin ammoniakkipitoisuus vaihtelee vesitettyjen erien mukaan. Osa sekundääripiirin ammoniakista päätyy primääripiirin jätevesiin höyrystimien ulospuhalluksen suodatuksen ioninvaihtohartseja regeneroitaessa. Sekundääripiirin jätevesissä oli seurantajakson aikana ammoniakkia 3–105 ppm ja kokonaistyppeä 3–97 ppm.
Kokeellisen osuuden ja laskentojen perusteella laitoksen päästövesillä ei ole odotettavissa paikallista vaikutusta lähialueen merivesiin. Päästövesien määrityksiin ei kuulu ammoniakin analyysi. Aikaisemmin tehdyistä päästöistä ei voida tarkasti arvioida päästetyn ammoniakin määrää pelkän pH-arvon perusteella. Ammoniakin määritys tulisi kuulua päästömäärityksiin. Laitoksen typpipäästöt ja kemikaalikulut ovat arvioitua isommat. Järjestelmästä menetetään liikaa ammoniakkia. Korjaavana toimenpiteenä voitaisiin harkita ammoniakin palautusta järjestelmään tai jätevesien käsittelyä esimerkiksi membraaniteknologialla ja sähköisellä ioninvaihdolla.
Päästöreiteiksi määritettiin poistokaasupiippu, sekundääripiirin jätevedet ja primääripiirin jätevedet. Suurin osa typestä kulutetaan poistokaasupiipun kautta. Sekundääripiirin ammoniakkipitoisuus vaihtelee vesitettyjen erien mukaan. Osa sekundääripiirin ammoniakista päätyy primääripiirin jätevesiin höyrystimien ulospuhalluksen suodatuksen ioninvaihtohartseja regeneroitaessa. Sekundääripiirin jätevesissä oli seurantajakson aikana ammoniakkia 3–105 ppm ja kokonaistyppeä 3–97 ppm.
Kokeellisen osuuden ja laskentojen perusteella laitoksen päästövesillä ei ole odotettavissa paikallista vaikutusta lähialueen merivesiin. Päästövesien määrityksiin ei kuulu ammoniakin analyysi. Aikaisemmin tehdyistä päästöistä ei voida tarkasti arvioida päästetyn ammoniakin määrää pelkän pH-arvon perusteella. Ammoniakin määritys tulisi kuulua päästömäärityksiin. Laitoksen typpipäästöt ja kemikaalikulut ovat arvioitua isommat. Järjestelmästä menetetään liikaa ammoniakkia. Korjaavana toimenpiteenä voitaisiin harkita ammoniakin palautusta järjestelmään tai jätevesien käsittelyä esimerkiksi membraaniteknologialla ja sähköisellä ioninvaihdolla.