Subjektiv verklighet genom livet med uppslukande dagdrömmar

Abstract

I det här arbetet vill jag utforska idén om en subjektiv verklighet samt den subjektiva självbilden, som påverkas av varje människas personliga livssituation och erfarenheter. Detta gör jag genom att fundera på mina egna erfarenheter med maladaptive daydreaming, eller uppslukande dagdrömmar. Jag fokuserar på hur detta koncept påverkar hur vi uttrycker oss i bild och hur vi ser på andras fotografier med hjälp av bland annat Jacques Lacans skillnader mellan verklighet (eng. reality) och det verkliga (eng. the real). Jag vill jämföra hur vi ser oss själva i kontrast till den bild andra i vår omgivning har av oss som medmänniskor.

Arbetet är väldigt personligt och har delvis fungerat som terapi, både i skrivandet och i den skapande processen.

Tavoitteeni tässä kirjoitelmassa on tutkia ja tarkastella subjektiivisen todellisuuden ajatusta, sekä subjektiivista minäkuvaa, johon vaikuttavat ihmisen henkilökohtainen elämäntilanne sekä kokemukset. Keskityn työssäni tarkastelemaan sitä, miten tämä konsepti vaikuttaa siihen, miten ilmaisemme itseämme kuvien kautta ja miten tarkastelemme toisten valokuvia. Viitekehyksenä olen käyttänyt mm Jacques Lacanin mainitsemaa eroa todellisen ja todellisuuden välillä. Tavoitteeni on vertailla miten näemme itsemme suhteessa siihen kuvaan, joka meitä ympäröivillä ihmisillä meistä on.

Työni on hyvin henkilökohtainen ja on osin toiminut minulle terapiana, niin kirjoittaessa kuin luovana prosessina.

In this thesis, I want to explore the idea of a subjective reality as well as the subjective self-image, which is influenced by each person’s personal life situation and experiences. I do this by focusing on my own experiences with maladaptive daydreaming. I look into how this concept affects how we express ourselves in images and how we look at other people’s photographs using, among other things, Jacques Lacan’s differences between reality and the real. I want to compare how we see ourselves in contrast to the image others around us have of us as fellow human beings.

The work I have done is very personal and has partly functioned as therapy for me, both in the writing and in the creative process.