Vammaisten ja neuropsykiatrisesti poikkeavien yhdenvertaisuus työelämässä

Abstract

Tutkimuksen tavoite oli selvittää ovatko vammaiset ja neuropsykiatrisesti poikkeavat yhdenvertaisia työelämässä. Tavoite oli selvittää, miten vammaisuus määritellään juridisesi ja voidaanko neuropsykiatrisesti poikkeavat luokitella juridisesi vammaisiksi ja siten soveltaa samaa lainsäädäntöä heidän oikeuksiinsa työelämässä. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää keskeisin Suomen kansallinen sekä Suomea velvoittava kansainvälinen yhdenvertaisuuslainsäädännön sisältö. Tavoite oli selvittää mitä säännöksiä laki asettaa koskien syrjintäkieltoja ja mitä eri syrjintämuotoja laissa on asetettu. Tutkimuksen tavoite oli selvittää työelämän yhdenvertaisuutta tutkimalla, mitä velvollisuuksia laki asettaa työnantajille koskien yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä. Lisäksi tavoite oli selvittää miten vammaisten yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys on tosiasiallisesti toteutunut aiempia tilastoja ja kyselyitä aineistona hyödyntäen. Lopuksi tavoitteena oli pohtia miten tulevaisuudessa työelämän yhdenvertaisuus voisi vammaisten ja neuropsykiatrisesti poikkeavien kohdalla toteutua paremmin, mitä edistämistoimenpiteitä työelämässä tulevaisuudessa tarvittaisiin, mitä muutoksia yhteiskunnallisella tasolla tulisi tehdä sekä miten työnantajia voitaisiin tukea yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Tutkimus toteutettiin oikeusdogmaattisena eli lainopillisena tutkimuksena. Opinnäytetyön lähdeaineisto haettiin voimassa olevasta lainsäädännöstä, oikeuskirjallisuudesta, oikeustapauksista sekä Unionin tuomioistuimen ennakkopäätöksistä. Keskeisenä oikeusdogmaattisessa tutkimuksessa oli oikeussäännösten tulkinta ja systematisointi sekä voimassa olevan lainsäädännön selvittäminen. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös empiirisen oikeustutkimuksen keinoja, jonka avulla voitiin kuvata hallitsevaa oikeustilaa ja sen yhteiskunnallisia merkityksiä. Empiiristä oikeustutkimusta hyödynnettiin etenkin tutkimuksen lopussa, jossa tutkittiin yhdenvertaisuuden tosiasialista toteutumista työelämässä eli sitä, kuinka yhdenvertaisuuslainsäädäntö ja syrjintäkiellot vaikuttavat konkreettisesti työelämässä yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Tutkimustulosten perusteella yhdenvertaisuuslainsäädäntö on kattava EU-lainsäädännöstä ja kansainvälisistä säännöksistä lähtien, jotka ulottuvat Suomen lainsäädäntöön niiden sitoessa Suomea oikeudellisesti. Yhdenvertaisuuslaki ja Suomen perustuslaki turvaavat syrjimättömyyttä. Perustuslaki turvaa perusoikeudet ja ihmisten yhdenvertaisuuden lain edessä. Yhdenvertaisuuslaki sekä edistää yhdenvertaisuutta että ehkäisee syrjintää. Se myös turvaa yhdessä Rikoslain kanssa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeusturvaa. Laissa on selkeät ja kattavat kiellot eri syrjintämuodoille. Laki kieltää välittömän ja välillisen syrjinnän ja huomioi myös vammaisten henkilöiden syrjimättömyyttä esimerkiksi kohtuullisten mukautusten epäämiskieltona ja suorana kieltona syrjiä vammaisuuteen perustuen. Yritysten ja työnantajien tulee lain mukaan noudattaa syrjintäkieltoja ja velvoitteita, jotka koskevat työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua työelämässä sekä heidän tulee edistää yhdenvertaisuutta työelämässä. Tutkimusten tulosten mukaan vammaisuus tulee määritellä vammaisyleissopimuksen 1 artiklan mukaan, johon viitataan myös niin Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä kuin Yhdenvertaisuuslain esitöissä. Tutkimuksen keskeinen löydös oli, että neuropsykiatriset poikkeavuudet on otettava huomioon vammaisuuslainsäädännössä. Lakia tulisi soveltaa neuropsykiatrisesti poikkeaviin samoin kuten vammaisiin henkilöihin ja kuten vammaissopimuksen määritelmässä. Tutkimuksen tuloksena syntyi käsitys siitä, että vammaisten yhdenvertaisuutta ja syrjinnän kieltoa koskevat lainsäädännön sisällöt ovat muodollisesti kunnossa, mutta käytännön tasolla toteutuminen on puutteellista. Vammaisten oikeuksien huomiointi on yhteiskunnassamme vasta tuore asia, vaikka vammaiset edustavatkin maailman suurinta vähemmistöä. YK:n yleissopimus, joka koskee vammaisten henkilöiden oikeuksia ja yhdenvertaisuutta, on ollut merkittävä vaikuttavuudeltaan vammaisten oikeuksien kehitykseen. Laissa on selkeästi ja suhteellisen laajasti eriteltynä eri syrjintäkiellot sekä velvoite positiiviseen erityiskohteluun, mutta käytännössä ne eivät kuitenkaan vielä joko toimi tai ole täysin käytössä työelämässä. Vammaisten oikeuksien toteutuminen edellyttää, että lainsäädännön sisältöjä toteutetaan käytännössä ja vammaisia huomioidaan paremmin yhteiskunnassamme. Vammaisten yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää vammaisten aseman parantamista myös työelämässä. Vammaisten oikeuksien toteutumiseksi tarvitaan lisää käytännön toimia, jotta vammaiset saavat nauttia yhdenvertaisuudesta ja syrjimättömyydestä yhteiskunnassamme.