Viulunsoiton alkuopetuksen tukeminen 3-6-vuotiailla

Abstract

Tässä pedagogisessa opinnäytetyössä tarkoituksena oli tarkastella asioita, joita tulee ottaa huomioon 3–6-vuotiaiden viulunsoiton alkuopetuksessa. Työn osa-alueita, joihin perehdyttiin, olivat soittoasennon rakentaminen, soitonopettelu, leikillisyys opetuksessa, viulunsoiton ryhmäopetus sekä motivaatio. Työn lähtökohtana oli tutkia tapoja, joilla hyvin nuorelle oppilaalle saadaan kehittymään positiivinen musiikillinen minäkuva sekä sitä kautta luomaan elinikäinen musiikkiharrastuksen kaari.

Opinnäytetyössä käytettiin lähteenä kahta puolistrukturoitua asiantuntijahaastattelua sekä pedagogista kirjallisuutta, josta osa juontaa juurensa varhaisiän musiikkikasvatukseen ja musiikkileikkikouluun.

Lopputulemana yhdistävinä tekijöinä kaikille työssä huomioiduille osa-alueille oli lapsen maailman huomioiminen yksilölähtöisesti viulupedagogiassa, ja se, kuinka lähes kaikkien haasteiden ongelmanratkaisuissa tuli lähestyä ongelmaa oppijalähtöisesti luovuuden kautta. Myös leikillisyys korostui kaikilla osa-alueilla. Johtopäätöksenä työssä on se, että leikillisyydellä selkeästi parannetaan lapsen keskittymiskykyä, mielenkiintoa ja motivaatiota tunneilla. Sitä kautta se nopeuttaa ja vahvistaa lapsen viulunsoiton oppimista.

The main objective of this pedagogical thesis was to analyze the factors that need to be kept in mind in beginner violin studies for 3-6-year-olds. The main elements considered in the thesis were creating the correct postures, learning how to play the instrument, playfulness in violin studies, group-teaching and motivating young students. The aim of the thesis was to study ways of creating a positive musical self-image for a young child and help develop a lifelong healthy relationship with music with the aid of this self-image.

The material used in the thesis is based on semi-structured interviews of experienced pedagogues as well as pedagogical literature, partially specifically related to instrumental teaching and partially general early music pedagogy.

Considering the worldview of children in an individualistic manner in violin pedagogy was central to the approach of this thesis, as was problem-solving in a creative and student-centered manner. Playfulness in teaching children is also a central theme throughout the thesis. In conclusion, during classes, playfulness clearly improved children’s concentration and interest in learning to play the instrument. This, in turn, strengthens and improves the learning process.