Palonestodispersion tuotekehitys
Viuhko, Adele (2023)
Viuhko, Adele
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304266410
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304266410
Tiivistelmä
Opinnäytetyön toimeksiantaja on yritys, joka on keskittynyt valmistamaan ja kehittämään luontoystävällisempiä metsäpalonestoaineita. Opinnäytetyössä keskityttiin tutkimaan ja kehittämään erään palonestoaineen säilymisominaisuuksia. Kyseisen palonestoaineen kohdalla oli todettu ongelmaksi suolan ennenaikainen kiteytyminen.
Opinnäytetyön aiheena oli selvittää, millä suolan ja tartunta-aineen pitoisuuksilla saavutettaisiin paras säilyvyys. Tämän lisäksi tutkittiin, olisiko CMC:n käyttäminen tartunta-aineena MFC:n sijaan mahdollista ja tehtiin kartoitus potentiaalisimmista tartunta-ainevaihtoehdoista.
Opinnäytetyön kokeellisessa osiossa tutkittiin kolmen eri suolapitoisuuden sopivuutta käytettäväksi kyseisessä tuotteessa. Käytetty suola oli magnesiumsulfaatin anhydridi. Tämän lisäksi tutkittiin neljää eri tartunta-ainepitoisuutta kahdella eri tartunta-aineella, 10 % MFC:llä ja puhtaalla CMC:llä. Tartunta-ainetta sisältävien suspensioiden säilyvyyttä tutkittiin sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti. Näistä parhaat testattiin 2 °C:n säilytyslämpötilassa. Tutkimukset toteutettiin vaaoilla, viskositeetti-, pH-, lämpötila- ja sähkönjohtavuusmittareilla sekä silmämääräisellä havainnoinnilla.
Tutkimuksilla saatiin selville, että testatuista pitoisuuksista paras oli suolapitoisuudeltaan 39 m-%:n ja MFC-pastapitoisuudeltaan 2 m-%:n suspensio n. 22 °C:n lämpötilassa. Toinen lupaava suspensio oli CMC-pitoisuudeltaan 0,5 m-%:a ja suolapitoisuudeltaan 39 m-%:a, jolla todettiin kokeiden paras maaston retentio, 170 %:ia. CMC-suspensio ei ollut kuitenkaan ruiskutettavaa, mikä johtuu todennäköisesti käytetyn CMC:n liian suuresta raekoosta. Kumpikaan parhaista CMC- ja MFC-suspensiosta ei säilynyt hyväksyttävästi 2 °C:n lämpötilassa. Tämän lisäksi löydettiin kaksi varteenotettavaa tartunta-ainevaihtoehtoa, HPMC ja HEC.
Jatkotutkimuksiksi suositellaan suurempien MFC-pitoisuuksien testaamista, pienempirakeisen CMC:n testaamista 0,5 m-%:n ja matalammissa pitoisuuksissa ja kaikkien näiden toiminnan varmistamista aiheeseen sovellettavilla standardisoiduilla polttokokeilla.
Opinnäytetyön aiheena oli selvittää, millä suolan ja tartunta-aineen pitoisuuksilla saavutettaisiin paras säilyvyys. Tämän lisäksi tutkittiin, olisiko CMC:n käyttäminen tartunta-aineena MFC:n sijaan mahdollista ja tehtiin kartoitus potentiaalisimmista tartunta-ainevaihtoehdoista.
Opinnäytetyön kokeellisessa osiossa tutkittiin kolmen eri suolapitoisuuden sopivuutta käytettäväksi kyseisessä tuotteessa. Käytetty suola oli magnesiumsulfaatin anhydridi. Tämän lisäksi tutkittiin neljää eri tartunta-ainepitoisuutta kahdella eri tartunta-aineella, 10 % MFC:llä ja puhtaalla CMC:llä. Tartunta-ainetta sisältävien suspensioiden säilyvyyttä tutkittiin sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti. Näistä parhaat testattiin 2 °C:n säilytyslämpötilassa. Tutkimukset toteutettiin vaaoilla, viskositeetti-, pH-, lämpötila- ja sähkönjohtavuusmittareilla sekä silmämääräisellä havainnoinnilla.
Tutkimuksilla saatiin selville, että testatuista pitoisuuksista paras oli suolapitoisuudeltaan 39 m-%:n ja MFC-pastapitoisuudeltaan 2 m-%:n suspensio n. 22 °C:n lämpötilassa. Toinen lupaava suspensio oli CMC-pitoisuudeltaan 0,5 m-%:a ja suolapitoisuudeltaan 39 m-%:a, jolla todettiin kokeiden paras maaston retentio, 170 %:ia. CMC-suspensio ei ollut kuitenkaan ruiskutettavaa, mikä johtuu todennäköisesti käytetyn CMC:n liian suuresta raekoosta. Kumpikaan parhaista CMC- ja MFC-suspensiosta ei säilynyt hyväksyttävästi 2 °C:n lämpötilassa. Tämän lisäksi löydettiin kaksi varteenotettavaa tartunta-ainevaihtoehtoa, HPMC ja HEC.
Jatkotutkimuksiksi suositellaan suurempien MFC-pitoisuuksien testaamista, pienempirakeisen CMC:n testaamista 0,5 m-%:n ja matalammissa pitoisuuksissa ja kaikkien näiden toiminnan varmistamista aiheeseen sovellettavilla standardisoiduilla polttokokeilla.
