Henkinen väkivalta näkyväksi kirkon perheneuvonnan asiakastyössä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa Lahden seurakuntien perheneuvonnan perheneuvojille neljä lähisuhdeväkivaltaa käsittelevää kehittämistyöpajaa, joiden keskiössä oli henkinen väkivalta parisuhteessa. Tärkeimpänä tavoitteena oli tiedon lisääminen väkivallasta ja sen vaikutuksista sekä työyhteisön jäsenten osallistaminen ehkäisevän toiminnan kehittämiseen. Työpajoihin osallistuivat Lahden perheneuvonnan kaikki kuusi työntekijää. Prosessi suunniteltiin ja toteutettiin yhteistyössä Lahden seurakuntien perheneuvonnan, Päijät-Hämeen ehkäisevän työn seutukoordinaattorin sekä Lahden ensi- ja turvakotiyhdistyksen väkivaltatyön avopalvelun kanssa.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena toimintatutkimuksena. Sillä pyrittiin selvittämään, millaisia haasteita henkisen lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen liittyy. Lisäksi seurattiin, miten yhteiskehittämiseen osallistuneiden tieto ja ymmärrys henkisestä lähisuhdeväkivallasta ja puuttumisen keinoista muuttuivat prosessin myötä. Tulokset perustuvat ennakkokyselyn, alku- ja loppukyselyn, MSC-arvioinnin sekä kehittämispajojen analyysiin.

Perheneuvojat tunnistivat, että henkisen väkivallan puheeksi ottamiseen vaikuttaa toisaalta asiakkaaseen, toisaalta työntekijään liittyviä tekijöitä. Asiakkaaseen liittyviä tekijöitä olivat asiakkaan turvallisuuden kokemus, vaikeus tunnistaa väkivalta sekä väkivallan kieltäminen tai torjuminen. Näiden lisäksi puheeksi ottoa vaikeutti huoli siitä, kuinka asiakassuhteen rakentuminen ja työskentelyn jatkuvuus saadaan turvattua. Työntekijään liittyvät tekijät käsittivät ammattitaidon ja osaamisen, omat tunnereaktiot sekä työntekijän arvomaailman ja elämänhistorian.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että puheeksi oton esteet vähenivät kehittämistyön aikana. Sekä tutkimustulokset että käytännön havainnot osoittavat, että kehittämisprosessi oli hyödyllinen, sillä puheeksi otto helpottui sen myötä selvästi.