Kamera- ja valoilmaisu 2020-luvun lastenelokuvissa
Polamo, Hilda (2023)
Polamo, Hilda
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305037303
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305037303
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin elokuvaajien käsityksiä 2020-luvun alkupuolen kotimaisten lastenelokuvien valaisusta ja kuvauksesta. Opinnäytetyön tekijä halusi myös peilata omia visuaalisia valintojaan elokuvaajien valintoihin. Tutkimus tehtiin, koska aiheesta ei ole aiempaa tutkimusta.
Tutkimusmenetelminä käytettiin viiden elokuvaajan teema- ja lomakehaastatteluja. Haastatteluiden lisäksi käytettiin kirjallisia lähteitä, nettiartikkeleita, lastenelokuvia sekä opinnäytetyön tekijän omaa kokemusta kuvaamisesta.
Tutkimuksen tuloksena oli se, että elokuvaajat haluavat tehdä lapsille elokuvia yhtä laadukkaasti ja tosissaan kuin aikuisille suunnattuja elokuvia. Valaisu on tärkeä tunnelman luoja ja katsojan katseen suunnan ohjaaja. Esimerkiksi päävalo tulee takaviistosta ja kasvojen valokontrasti on tärkeää kasvojen kolmiulotteisuuden vuoksi. Värimaailma on lähes kaikkien haastateltavien elokuvissa maanläheinen ja murrettu, niin lavastuksessa, puvustuksessa kuin värimäärittelyssäkin. Lapset ovat usein ensikertalaisia näyttelijöinä, joten jopa oikealle paikalle osuminen kuvauksissa voi kestää kauemmin kuin on oletettu. Myös ottojen kuvaaminen moneen kertaan väsyttää lapsinäyttelijöitä, ja liika toistaminen voi pilata näyttelijäsuorituksen. Lisäksi lasten aikuisia lyhyemmät työajat haastavat elokuvaajien visioiden toteutumista.
Johtopäätöksiä: Elokuvaajat arvostavat valaisua, ja pitävät sitä merkittävänä osana elokuvan kerrontaa. Lasten rajallisten työaikojen vuoksi kuvaajien on pitänyt tehdä kattavat esisuunnitelmat, jotta kuvauksissa ei mene ylimääräistä aikaa pohdintaan. Lasten lyhyet työajat ja kokemattomuus kameran edessä vaikuttavat myös teknisiin valintoihin. Jos näyttelijä on astunut väärään kohtaan, elokuvaajat voivat korjata komposition kesken oton slideria käyttäen. Tällöin ei välttämättä tarvitse ottaa uutta ottoa. Työtä sujuvoittaakseen elokuvaajat voivat hyödyntää yhtä rataa siten, että monet kamerapaikat saadaan samalta radalta, ilman että ratoja tarvitsee purkaa ja rakentaa monta kertaa eri paikkoihin.
Tutkimuksen tekijä koki kuvaamassaan lasten lyhytelokuvassa Kanamies tärkeäksi samoja asioita kuin haastatellut. Näitä olivat esimerkiksi tunnelman luominen valoilla ja kolmiulotteisuuden luonti hahmojen kasvoille poistamalla valoa. Kuten monissa haastateltavien elokuvissa, myös Kanamies-elokuvassa oli lämpimiä ja murrettuja värisävyjä. Kameran liikuteltavuuden tarpeellisuus huomattiin myös tutkimuksen tekijän elokuvassa.
Tutkimusmenetelminä käytettiin viiden elokuvaajan teema- ja lomakehaastatteluja. Haastatteluiden lisäksi käytettiin kirjallisia lähteitä, nettiartikkeleita, lastenelokuvia sekä opinnäytetyön tekijän omaa kokemusta kuvaamisesta.
Tutkimuksen tuloksena oli se, että elokuvaajat haluavat tehdä lapsille elokuvia yhtä laadukkaasti ja tosissaan kuin aikuisille suunnattuja elokuvia. Valaisu on tärkeä tunnelman luoja ja katsojan katseen suunnan ohjaaja. Esimerkiksi päävalo tulee takaviistosta ja kasvojen valokontrasti on tärkeää kasvojen kolmiulotteisuuden vuoksi. Värimaailma on lähes kaikkien haastateltavien elokuvissa maanläheinen ja murrettu, niin lavastuksessa, puvustuksessa kuin värimäärittelyssäkin. Lapset ovat usein ensikertalaisia näyttelijöinä, joten jopa oikealle paikalle osuminen kuvauksissa voi kestää kauemmin kuin on oletettu. Myös ottojen kuvaaminen moneen kertaan väsyttää lapsinäyttelijöitä, ja liika toistaminen voi pilata näyttelijäsuorituksen. Lisäksi lasten aikuisia lyhyemmät työajat haastavat elokuvaajien visioiden toteutumista.
Johtopäätöksiä: Elokuvaajat arvostavat valaisua, ja pitävät sitä merkittävänä osana elokuvan kerrontaa. Lasten rajallisten työaikojen vuoksi kuvaajien on pitänyt tehdä kattavat esisuunnitelmat, jotta kuvauksissa ei mene ylimääräistä aikaa pohdintaan. Lasten lyhyet työajat ja kokemattomuus kameran edessä vaikuttavat myös teknisiin valintoihin. Jos näyttelijä on astunut väärään kohtaan, elokuvaajat voivat korjata komposition kesken oton slideria käyttäen. Tällöin ei välttämättä tarvitse ottaa uutta ottoa. Työtä sujuvoittaakseen elokuvaajat voivat hyödyntää yhtä rataa siten, että monet kamerapaikat saadaan samalta radalta, ilman että ratoja tarvitsee purkaa ja rakentaa monta kertaa eri paikkoihin.
Tutkimuksen tekijä koki kuvaamassaan lasten lyhytelokuvassa Kanamies tärkeäksi samoja asioita kuin haastatellut. Näitä olivat esimerkiksi tunnelman luominen valoilla ja kolmiulotteisuuden luonti hahmojen kasvoille poistamalla valoa. Kuten monissa haastateltavien elokuvissa, myös Kanamies-elokuvassa oli lämpimiä ja murrettuja värisävyjä. Kameran liikuteltavuuden tarpeellisuus huomattiin myös tutkimuksen tekijän elokuvassa.