Suomalaiset voimistelun kenttäohjelmat aineettomana kulttuuriperintönä

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee suomalaisia voimistelun kenttäohjelmia aineettomana kulttuuriperintönä. Työssä käydään läpi suomalaisen naisvoimistelun, kenttäohjelmaperinteen ja suomalaisten voimistelun suurtapahtumien historiaa. Lisäksi käsitellään aineettoman kulttuuriperinnön käsitettä sekä sen kulttuuriperinnön vaalimista kansainvälisesti ja Suomen valtion tasolla.

Työn tarkoituksena on kerätä yhteen muistoja, kokemuksia, ajatuksia ja kehitysehdotuksia kenttävoimistelun asiantuntijoilta, ei niinkään ratkaista jotain tiettyä tutkimusongelmaa. Työtä varten haastateltiin neljää kenttävoimistelun asiantuntijaa, eli kokeneita koreografeja. Haastateltavat koreografit olivat tehneet ohjelmia kolme tai enemmän. Työn tavoitteena on vaalia ja kunnioittaa aineetonta kulttuuriperintöä ja kerätä asiantuntijoiden arvokasta tietotaitoa yhteen paikkaan. Asiantuntijoiden avulla pohdin perinteen tulevaisuutta ja sen jatkuvuuteen liittyviä mahdollisia haasteita. Haastatteluissa käsiteltiin myös perinteen näkyvyyttä ja osallistujakehitystä. Aineettoman kulttuuriperinnön sivupolkuna tutkin yhden ryhmähaastattelun avulla myös voimisteluharrastuksen periytymistä yksittäisen perheen sisällä sekä pohdin perheiden ja suomalaisen esiintyvän perheliikunnan merkitystä voimisteluperinteen säilymisessä. Tärkeimmät havainnot asiantuntijahaastatteluista liittyivät uusien koreografien kouluttamiseen, jotta taito ja perinne säilyy seuraaville sukupolville. Lisäksi näytössuunnitteluun toivottiin tiiviimpää yhteistyötä ja suunnitelmallisuutta, jotta näytöksissä säilyisi suomalaisille ominainen tarinallisuus ja elämyksellisyys. Myös televisioinnin tarkempi suunnittelu auttaisi ja edistäisi kenttäohjelmaperinteen näkyvyyttä. Aineettomasta kulttuuriperinnöstä halutaan pitää huolta, ja lisätä voimistelun parissa toimiville tietoisuutta kulttuuriperinnön merkityksestä. Esiintyvän perheliikunnan koetaan vaikuttavan merkittävästi lapsen harrastuneisuuteen ja haluun esiintyä myös myöhemmällä iällä. Perheliikunnan myötä lapsia sitoutetaan voimisteluharrastukseen jo varhaislapsuudessa, joka edesauttaa koko voimisteluperinteen säilymistä ja ennaltaehkäisee harrastajakunnan ikääntymistä. Lopuksi pohditaan keinoja suomalaisen kenttäohjelmaperinteen ylläpitämiseen.