Sårbara patientgruppers syn på digitaliseringen och e-hälsotjänster: utvecklande av en handlingsmodell för bemötande av den sårbara patienten i vården

Abstract

Allt fler digitala tjänster börjar användas inom välfärdsområden. Detta kräver av patienten en tillräcklig digital kompetens/ kunskap och medieläskunnighet för att ha möjlighet att kunna använda sig av de digitala plattformarna. Det finns många forskningar som behandlar ämnet ur hälsovårdspersonalens perspektiv eller ur organisationens perspektiv. I detta examensarbete ligger fokus på patientgrupper med kroniska sjukdomar inom Österbottens välfärdsområde.

Huvudsyftet med mitt examensarbete är att redogöra och kartlägga klienternas behov och önskemål för att utveckla, förbättra tillgängligheten och användningen av de olika digitala plattformar som används eller kommer att användas inom välfärdsområdet. Andra syften är att kartlägga den sårbara patientens erfarenheter, behov och önskemål om e-hälsa samt deras syn på digitaliseringen och på vilket sätt deras sjukdom påverkas av digitaliseringen.

Studien är en kvalitativ forskningsmetod där datainsamlingen skedde i form av temaintervjuer. Innehållsanalysen valdes som analysmetod. Intervju användes som insamlingsmetod och som urvalsmetod användes strategiskt urval.

Resultatet som denna studie visar är att utgångspunkten för digitala vårdbesök ska utgå från individens digitala förutsättningar och medicinska behov. Önskemål om att uppmärksamma att sårbara patientgrupper kan ha olika kognitiva problem till exempel att justera, orientera och upprätthålla uppmärksamheten, att härleda och lösa problem. Önskemål om att hälsovårdspersonalen bemötande är empatiskt, med ingen tidspress, och att personliga möten väljs utgående från patientens önskemål. På webbsidorna ska lättläst språk användas som har en logisk struktur. Behov av stöd eller hjälp i digitala ärenden för dem som det behövde, som kunde i längden leda till självständig användning av digitala tjänster.

För att hälsovårdspersonalen ska kunna stöda de sårbara patienterna behöver de få färdigheter i emotionell kompetens, i tolerans, skolning i bemötandet av patienten i digitala sammanhang och skolning i kommunikationsfärdigheter.

Digitaalisia palveluja käytetään yhä enemmän hyvinvointialueilla. Tämä edellyttää potilaalta riittävää digitaalista osaamista/ tietoa ja medialukutaitoa, jotta hänellä olisi mahdollisuus käyttää digitaalisia alustoja. Aihetta käsitteleviä tutkimuksia on paljon terveydenhuoltohenkilöstön näkökulmasta tai järjestön näkökulmasta. Tässä tutkielmassa keskitytään haavoittuviin potilasryhmiin, joilla on kroonisia sairauksia Pohjanmaan hyvinvointialueella. Opinnäytetyön päätavoitteena on selvittää ja kartoittaa asiakkaiden tarpeita ja toiveita hyvinvointialalla tai tulevaisuudessa käytettävien erilaisten digitaalisten alustojen kehityksen, saatavuuden ja käytön parantamiseksi. Muita tavoitteita ovat haavoittuvan potilaan kokemusten, tarpeiden ja toiveiden kartoittaminen sähköisestä terveydestä sekä heidän suhtautumisensa digitalisaatioon ja miten digitalisaatio vaikuttaa heidän sairauteensa. Tutkimus on laadullinen tutkimusmenetelmä, jossa tiedonkeruu tapahtui teemahaastatteluina. Sisällysanalyysi valittiin analyysimenetelmäksi. Haastattelua käytettiin keräilymenetelmänä ja valintamenetelmänä käytettiin strategista valintaa.

Tämä tutkimus osoittaa, että digitaalisten hoitokäyntien lähtökohtana tulee olla yksilön digitaaliset edellytykset ja lääketieteelliset tarpeet. Toiveena on kiinnittää huomiota siihen, että haavoittuvilla potilasryhmillä voi olla erilaisia kognitiivisia ongelmia, kuten huomion säätö, suuntaaminen ja ylläpitäminen, johtaminen ja ongelmien ratkaiseminen. Toiveet siitä, että terveydenhuoltohenkilökunta olisi empaattinen, tapaamiset olisivat ilman aikapaineita, ja että henkilökohtaiset tapaamiset valittaisin potilaan toiveiden mukaan. Internet sivustoilla toivottaisiin käytettävän selko kieltä, jonka rakenne olisi looginen. Tukea tai apua digitaalisissa asioissa annettaisiin tarvitseville, ja joka voisi pitkällä aikavälillä johtaa digitaalisten palvelujen itsenäiseen käyttöön.

Jotta terveydenhuollon ammattilaiset voisivat tukea haavoittuvia potilas ryhmää digitalisessa kanssakäymisessä, he tarvitsevat koulutusta tunne-elämän taidoissa, suvaitsevaisuudessa, sekä koulutusta vuorovaikutuksessa digitaalisissa yhteyksissä ja koulutusta viestintätaidoissa.

Digital services are increasingly being used in welfare areas. This requires the patient sufficient digital competence/ knowledge and media literacy to be able to use the digital platforms. There are several research that address the topic from the perspective of health professionals or from organizational perspective. In this thesis, the focus is on vulnerable patient groups with chronic diseases in the Ostrobothnia Welfare County. The main purpose of my thesis is to explain and map the needs and wishes of clients to develop, improve the availability and use of the various digital platforms that are used or will be used in the field of welfare. Other aims include mapping the vulnerable patient's experiences, needs and desires about eHealth as well as their views on digitization and how their disease is affected by digitization. This study used qualitative research method in which the data collection took place in the form of thematic interviews. The content analysis was chosen as the method of analysis. Interview was used as a collection method and as a selection method strategic selection was used.

The result shown by this study is that the starting point for digital health visits should be based on the individual's digital prerequisites and medical needs. Health care personal should pay attention to the fact that vulnerable groups of patients may have different cognitive problems such as adjusting, orienting, and maintaining attention, deducing, and solving problems. Requests that the health care professional is empathetic, with no time pressure, and that in-person appointments be selected based on the patient's wishes. On the web pages easy-to-read language should be used with logical structure. The need for support or assistance in digital matters for those who needs, which could lead to independent use of digital services eventually.

Health professionals need give support to the vulnerable patients. They need also to gain skills in emotional competence, in tolerance, training to interact in digital contexts and training in communication skills.