Lapsen matka sijoitukseen : lastensuojelun ja perhesosiaalityön risteävät palvelupolut ennen sijoitusta
Hoviaro, Sari (2023)
Hoviaro, Sari
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305108895
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305108895
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä on perehdytty lastensuojelun ja perhesosiaalityön rajapintaan ja on tutkittu lasten palvelupolkuja ennen sijoitusta rekisteritutkimuksen keinoin. Aineistona oli viiden eri asiakastietojärjestelmän avohuollon ja kiireellisten sijoitusten päätökset vuodelta 2021 sekä näille lapsille tehdyt vireillepanot ja hakemukset sekä lapsille annetut palvelupäätökset myös aiemmilta vuosilta. Tavoitteena oli tuottaa tiedolla johtamisen tueksi dataa, jotta hyvinvointialueella voidaan huomioida lasten ja huoltajien tarpeet paremmin. Aineiston käsittelyssä hyödynnettiin hierarkkista ryhmittelyanalyysiä sekä ristiintaulukointia.
Opinnäytetyön tulosten mukaan suurin osa sijoitetuista (N=212) oli 11–17-vuotiaita. Vähintään puolet kaikista lapsista oli sijoitettu avohuollon sijoituksella ja sijoitukset olivat kestäneet keskimäärin 4,5 kuukautta. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suurimmalla osalla lapsista oli ollut sekä lastensuojelun että perhesosiaalityön asiakkuuksia ennen sijoitusta, suurimmalla osalla oli ollut lastensuojelun asiakkuus juuri ennen sijoitusta, lastensuojelun asiakkuus oli kestänyt vain lyhyen aikaa ennen sijoitusta ja pieni joukko sijoitettiin ilman mitään asiakkuutta lastensuojelussa tai perhesosiaalityössä. Aineiston perusteella annetut palvelut ennen sijoitusta olivat toistensa kanssa samankaltaisia ja palveluvalikko oli suppea; yli puolet lapsista oli saanut perhetyötä ennen sijoitusta ja vain pieni osa tukiperhepalvelua.
Tutkimuksessa selvisi, että asiakastietojärjestelmistä ei saatu kaikkiin tutkimuskysymyksiin vastausta ja asiakastietojärjestelmissä oli merkittäviä puutteita hakemusten ja palveluiden merkinnöissä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että päätösten ja palveluiden kirjaamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, kun hyvinvointialueiden asiakastietojärjestelmiä uudistetaan. Johtopäätöksenä esitetään, että erityisesti yksinhuoltajavanhempien ja teini-ikäisten tyttöjen tukea tulisi lisätä, jos halutaan ehkäistä sijoituksia. Lisäksi perhehoidon osuus lyhytaikaisissa sijoituksissa oli pieni, mikä vaikuttaa kustannuksiin niitä nostattavasti sekä vaikuttaa heikentävästi lapsen oikeuteen saada pysyviä ihmissuhteita.
Opinnäytetyön tulosten mukaan suurin osa sijoitetuista (N=212) oli 11–17-vuotiaita. Vähintään puolet kaikista lapsista oli sijoitettu avohuollon sijoituksella ja sijoitukset olivat kestäneet keskimäärin 4,5 kuukautta. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suurimmalla osalla lapsista oli ollut sekä lastensuojelun että perhesosiaalityön asiakkuuksia ennen sijoitusta, suurimmalla osalla oli ollut lastensuojelun asiakkuus juuri ennen sijoitusta, lastensuojelun asiakkuus oli kestänyt vain lyhyen aikaa ennen sijoitusta ja pieni joukko sijoitettiin ilman mitään asiakkuutta lastensuojelussa tai perhesosiaalityössä. Aineiston perusteella annetut palvelut ennen sijoitusta olivat toistensa kanssa samankaltaisia ja palveluvalikko oli suppea; yli puolet lapsista oli saanut perhetyötä ennen sijoitusta ja vain pieni osa tukiperhepalvelua.
Tutkimuksessa selvisi, että asiakastietojärjestelmistä ei saatu kaikkiin tutkimuskysymyksiin vastausta ja asiakastietojärjestelmissä oli merkittäviä puutteita hakemusten ja palveluiden merkinnöissä. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että päätösten ja palveluiden kirjaamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, kun hyvinvointialueiden asiakastietojärjestelmiä uudistetaan. Johtopäätöksenä esitetään, että erityisesti yksinhuoltajavanhempien ja teini-ikäisten tyttöjen tukea tulisi lisätä, jos halutaan ehkäistä sijoituksia. Lisäksi perhehoidon osuus lyhytaikaisissa sijoituksissa oli pieni, mikä vaikuttaa kustannuksiin niitä nostattavasti sekä vaikuttaa heikentävästi lapsen oikeuteen saada pysyviä ihmissuhteita.