Nuorten älylaitteiden käyttö lastensuojelulaitoksessa poikkeuksellisessa maailmantilanteessa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata lastensuojelun nuorten älylaitteiden käyttöä poikkeuksellisessa maailmantilanteessa, älylaitteiden rajaamista lastensuojelulaitoksessa sekä saada työntekijöiden näkemystä samoihin teemoihin liittyen. Tutkimuskysymysten avulla selvitettiin, miten lastensuojelun nuoret määrittelevät älylaitteiden roolin yleisesti elämässään ja toisaalta poikkeuksellisten maailmantilanteiden hetkellä ja millaisia haasteita ja mahdollisuuksia työntekijät näkevät nuorten älylaitteiden käytössä.

Poikkeukselliset maailmantilanteet, mitä käsitellään tässä opinnäytetyössä, ovat covid-19-pandemia, ilmastokriisi sekä Ukrainan sota. Ihmiset ovat joutuneet viime vuosien aikana elämään kriisistä kriisiin. Nuorten on pitänyt normaalin kasvamisen ja itsenäistymisen lisäksi käsitellä näitä kriisejä ja jatkuvat kriisit ovat vähentäneet joidenkin nuorten tulevaisuudenuskoa.

Aineisto kerättiin viideltä lastensuojelulaitoksessa asuvalta nuorelta sekä kolmelta työntekijältä. Aineiston keruumenetelmänä oli teemahaastattelu ja haastattelut toteutettiin kahdessa osassa. Haastatteluaineiston analysoinnissa hyödynnettiin sisällönanalyysiä. Lisäksi haastatteluiden teemoja hyödynnettiin analyysivaiheessa.

Opinnäytetyössä kuvataan haastatteluteemojen mukaan niin nuorien kuin työntekijöiden vastauksia ja jokaisessa teemassa on vuorotellen nuorten ja työntekijöiden näkemyksiä. Teemoina toimivat some ja älylaitteet, rajoitukset, maailman uhkakuvat sekä huumori ja pandemia ilman puhelinta. Tuloksissa pääpaino on nuorten vastauksissa, työntekijöiden vastaukset tuovat joko tukea tai erilaista näkemystä nuorten vastauksiin.

Haastatellut nuoret selvästi elävät päivä kerrallaan eivätkä heidän mieltään paina asiat, jotka eivät suoraan kosketa heidän elämäänsä. He saattavat lukea uutisia uhkaavista maailmantilanteista, mutta eivät lähde varta vasten etsimään tietoa. Nuoret ovat paljon optimistisempia älylaitteiden käytöstä kuin työntekijät, ja nuorten oli hankala miettiä negatiivisia puolia, koska he eivät itse ole kokeneet mitään negatiivista. Tulokset kuitenkin kertovat vain yhden lastensuojelulaitoksen yksikön nuorten kokemuksista.