Erityisherkän esihenkilön työhyvinvoinnin nykytila
Humppi, Emmi (2023)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305109197
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202305109197
Tiivistelmä
Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi HSP Suomi ry ja tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa erityisherkkien esihenkilöiden työhyvinvoinnin tilasta. Työkykyisten työhyvinvointi on yleisesti yhteiskunnassa heikentynyt ja kasvavan työvoimapulan vuoksi työkykyisyys on eriarvoisen tärkeää. Työn tarkoituksena oli auttaa kohderyhmää suunnittelemaan työnkuvaa tai uravalintaa siten, että työhyvinvoinnin tila parantuisi. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat erityisherkkyys, työhyvinvointi sekä esihenkilötyö.
Tutkimusongelmaksi asetettiin erityisherkkien esihenkilöiden työhyvinvoinnin nykytilan selvittäminen. Tutkimuskysymykset selvittivät erityisherkkien esihenkilöiden työhyvinvoinnin määrällistä tilaa, työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä sekä työhyvinvoinnin parannusehdotuksia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin monimenetelmäistä tutkimusmenetelmää ja aineistonkeruutapana sähköistä kyselylomaketta. Tutkimukseen vastaaminen edellytti esihenkilötehtävissä työskentelyä sekä kokemusta olevansa erityisherkkä. Kyselyyn vastasi kokonaan 32 henkilöä.
Tutkimustulosten perusteella erityisherkät esihenkilöt voivat työssään kohtalaisesti, mutta suurin osa kokee työnsä mielekkääksi. Positiivisia työhyvinvoinnin tunnetiloja koetaan selvästi negatiivisia enemmän, mutta työuupumuksen riski on olemassa. Työhyvinvointia selittäviä tekijöitä olivat esimerkiksi organisaation resurssit, johtamiskulttuuri, työn määrälliset ja laadulliset kuormitustekijät, palautuminen, psykologinen turvallisuus, kehittymismyönteisyys, työn merkityksellisyys, ärsyketulva ja vaikutusmahdollisuudet. Lisäksi erityisherkkyyden katsottiin vaikuttavan voimakkaasti työhyvinvointiin ja sen kokemiseen. Työhyvinvoinnin parannusehdotukset kohdistuivat kuormitustekijöiden minimointiin konkreettisten ehdotusten tavoin.
Tulokset vastaavat asetettuun tavoitteeseen ja tarkoitukseen hyvin. Voidaan todeta, että työhyvinvoinnin tutkiminen on kannattavaa tietoisuuden lisäämiseksi sekä yhteiskunnan työkyvyn ylläpitämiseksi. Jatkotutkimusehdotuksena esitetään erityisherkkien esihenkilöiden ja työuupumuksen välisen yhteyden tutkimista tarkemmin.
Tutkimusongelmaksi asetettiin erityisherkkien esihenkilöiden työhyvinvoinnin nykytilan selvittäminen. Tutkimuskysymykset selvittivät erityisherkkien esihenkilöiden työhyvinvoinnin määrällistä tilaa, työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä sekä työhyvinvoinnin parannusehdotuksia. Tutkimusmenetelmänä käytettiin monimenetelmäistä tutkimusmenetelmää ja aineistonkeruutapana sähköistä kyselylomaketta. Tutkimukseen vastaaminen edellytti esihenkilötehtävissä työskentelyä sekä kokemusta olevansa erityisherkkä. Kyselyyn vastasi kokonaan 32 henkilöä.
Tutkimustulosten perusteella erityisherkät esihenkilöt voivat työssään kohtalaisesti, mutta suurin osa kokee työnsä mielekkääksi. Positiivisia työhyvinvoinnin tunnetiloja koetaan selvästi negatiivisia enemmän, mutta työuupumuksen riski on olemassa. Työhyvinvointia selittäviä tekijöitä olivat esimerkiksi organisaation resurssit, johtamiskulttuuri, työn määrälliset ja laadulliset kuormitustekijät, palautuminen, psykologinen turvallisuus, kehittymismyönteisyys, työn merkityksellisyys, ärsyketulva ja vaikutusmahdollisuudet. Lisäksi erityisherkkyyden katsottiin vaikuttavan voimakkaasti työhyvinvointiin ja sen kokemiseen. Työhyvinvoinnin parannusehdotukset kohdistuivat kuormitustekijöiden minimointiin konkreettisten ehdotusten tavoin.
Tulokset vastaavat asetettuun tavoitteeseen ja tarkoitukseen hyvin. Voidaan todeta, että työhyvinvoinnin tutkiminen on kannattavaa tietoisuuden lisäämiseksi sekä yhteiskunnan työkyvyn ylläpitämiseksi. Jatkotutkimusehdotuksena esitetään erityisherkkien esihenkilöiden ja työuupumuksen välisen yhteyden tutkimista tarkemmin.