Siian (Coregonus lavaretus) kasvu kahdella eri ruokintatasolla tasaisessa lämpötilassa

Abstract

Kokeessa oli tarkoitus selvittää sopivaa ruokintatasoa siialle (Coregonus lavaretus) tasaisessa, 16 C°:n lämpötilassa. Kokeessa käytettiin kahta eri siikakantaa, vaellussiikoja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) Tervon kalantutkimusasemalta ja saaristosiikoja, jotka olivat Saaristomereltä peräisin olevien emojen jälkeläisiä. Myös näiden kahden kannan välisiä eroja tarkasteltiin. Ruokintakoe toteutettiin RKTL:n Rymättylän kalantutkimusaseman Paraisten yksikössä 26.9.2012–23.4.2013. Ruokinnan pohjana käytettiin Raisioagro Oyj:n siian luonnonolosuhteisiin tehtyä ruokintataulukkoa vuodelta 2004. Kokeessa siiat saivat RaisioAgron Siika Pro -rehua 50 % tai 70 % siitä, mitä ruokintataulukko suosittelee. Olettamuksena oli, että tasaisessa lämpötilassa siian rehunkäyttökyky on pienempi kuin vastaavassa lämpötilassa luonnonoloissa. Kokeen syksyn jaksolla kalat punnittiin yhteensä neljä kertaa joukkopunnituksella. Kevään jaksolla kalat merkittiin PIT-mikrosiruilla (passive integrated transponder), ja punnitukset tehtiin yksilöittäin. Kalat punnittiin kevään jaksolla yhteensä kolme kertaa. Punnitustulosten perusteella laskettiin lisäkasvu, päivittäinen kasvukerroinprosentti (spesific growth rate, SGR) ja rehukerroin. Kokeen lopussa kalat perattiin, ja niiltä määritettiin sukupuolet ja sukukypsyys. Kokeessa havaittiin, että lisäkasvu ja kasvukerroinprosentti olivat pääasiallisesti korkeampia 70 %:n ruokintatasolla kuin 50 %:n. Tämä oli nähtävissä koko kokeen ajan molemmilla siikakannoilla. Rehukertoimissa ei havaittu tilastollisesti merkittäviä eroja ryhmien välillä. Saaristo- ja vaellussiikojen kasvuerot olivat vähäisiä, eivätkä rehukertoimet juuri poikenneet toisistaan, paitsi saaristosiikojen tullessa sukukypsiksi. Kokeen tulosten perusteella voidaan päätellä, että kiertovedessä päästään hyviin kasvutuloksiin tasaisessa lämpötilassa, vaikka rehua syötettäisiin vain 70 % tai jopa 50 % siitä, mitä kokeessa käytetty ruokintataulukko suosittelee.

The purpose of this study was to examine the optimal feeding level for the European whitefish (Coregonus lavaretus) at constant temperature of 16 degrees. Two populations were used in the experiment: broodstock originating from wild fish caught in the archipelago and farmed fish from the Finnish Game and Fisheries Research Institute unit of Tervo. The populations were also compared to each other. The feeding experiments were conducted in the Game and Fisheries Research Institute unit of Parainen. Feeding in this experiment was based on the feeding table of Raisioagro Oyj from year 2004. The feeding table was made for an outdoor hatchery. The proportion of the given feed was 50 % or 70 % of the amount of the recommendations of the feeding tables. The hypothesis was that when constant temperature was maintained, the feed intake would be lower than outdoors where the temperature changes constantly. The study was conducted in two periods: autumn and spring. In the autumn the whitefish were weighed four times as a biomass per tank. In the spring the whitefish were marked with passive integrated transponder and they were weighed individually. Based on the weight, the growth, food conversion ratio (FCR) and specific growth ratio (SGR) were calculated. At the end of the experiment, the whitefish were gutted and their sex and maturity were determined. The results showed that in both populations the growth was higher if 70 % of the recommended feed was given. There was no significant difference in the FCR. The differences between the populations were minor. The present study indicates that at constant temperature it is possible to gain good growth results even if 70 % or even 50 % of the recommended feed is given.