”Det kommer ju ingen manual med om det här” - En kvalitativ fallstudie om att vara förälder till ett barn med ultrasällsynt intellektuell funktionsnedsättning
Östling, Tina (2023)
Östling, Tina
2023
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051410615
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023051410615
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, mitä se merkitsee perheelle, kun syntyy lapsi, jolla on harvinainen älyllinen kehitysvamma. Sen vaikutus perheeseen ja se, miten perhe kokee yhteiskunnan ja terveydenhuollon tuen. Kirjoittajalle oli myös tärkeää kuvailla lukijalle äärimmäisen harvinaista älyllistä vammaisuus Skraban-Deardorff-syndroomaa, koska se on tutkimuksen alkulähde.
Laadullinen tapaustutkimus tehtiin kahdella puolistrukturoidulla haastattelulla vanhempainparin kanssa, analysoitiin kvalitatiivisella sisältöanalyysillä. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Aaron Antonovskyn teoriaa "koherenssin tunne".
Tulokset osoittivat, että vanhemmat kokevat sekä etuja että haittoja: unenpuute, ajan ja stressin puute ovat osa arkea, mutta myös iloa ja positiivisia kokemuksia. Tulokset paljastavat myös varhaisen tiedottamisen merkityksen perheille, joilla on älyllinen vammainen lapsi, siitä, mitä tukea ja apua on tarjolla heidän jokapäiväisen elämänsä helpottamiseksi.
Toivottavasti tutkimuksesta voi olla apua vanhemmille, joilla on tutkimuksessa kuvattu lapsi, jolla on sama erittäin harvinainen vamma, ja jotka antavat tietoa ja ymmärrystä terveydenhuollon ammattilaisille, jotka kohtaavat vanhempia, joilla on älyllisiä vammaisia lapsia.
Laadullinen tapaustutkimus tehtiin kahdella puolistrukturoidulla haastattelulla vanhempainparin kanssa, analysoitiin kvalitatiivisella sisältöanalyysillä. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Aaron Antonovskyn teoriaa "koherenssin tunne".
Tulokset osoittivat, että vanhemmat kokevat sekä etuja että haittoja: unenpuute, ajan ja stressin puute ovat osa arkea, mutta myös iloa ja positiivisia kokemuksia. Tulokset paljastavat myös varhaisen tiedottamisen merkityksen perheille, joilla on älyllinen vammainen lapsi, siitä, mitä tukea ja apua on tarjolla heidän jokapäiväisen elämänsä helpottamiseksi.
Toivottavasti tutkimuksesta voi olla apua vanhemmille, joilla on tutkimuksessa kuvattu lapsi, jolla on sama erittäin harvinainen vamma, ja jotka antavat tietoa ja ymmärrystä terveydenhuollon ammattilaisille, jotka kohtaavat vanhempia, joilla on älyllisiä vammaisia lapsia.