TERVEYDEN EDISTÄMINEN POHJOIS-SAVON KUNNISSA : Aluekuvaus terveydenhuoltolakiin peilaten vuoden 2013 alussa

Abstract

Terveydenhuoltolaki (L 1326/2010) astui voimaan 1.5.2011. Lain 34 § velvoittaa samaan sairaanhoitopiiriin kuuluvat kunnat laatimaan valtuustokausittain terveydenhuollon järjestämissuunnitelman, joka perustuu alueen väestön terveysseurantatietoihin ja palvelutarpeeseen. Suunnitelmassa on sovittava myös terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevista tavoitteista, vastuutahoista ja eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä.

Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa alueellinen tilannekuvaus siitä, miten Pohjois-Savon kunnat olivat huomioineet toiminnassaan terveydenhuoltolain velvoitteet sekä selvittää, mihin terveydenedistämisen teemoihin kunnat toivoivat alueellista tukea. Tilannekuvausta käytetään terveyden edistämisen näkökulmien osalta taustatietona alueellisen terveydenhuollon järjestämissuunnitelman laadinnassa Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikössä.

Kuntien tilanne vuodenvaihteessa 2012–2013 kartoitettiin kuntajohdolle osoitetulla sähköisellä kyselyllä. Tutkimus oli pääosin kvantitatiivinen survey-tutkimus ja aineisto analysoitiin Webropol-ohjelman analytiikkaa hyödyntäen. Vastausprosentiksi saatiin 75 %. Vastanneista kunnista 67 % ilmoitti seuraavansa asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia ja niihin vaikuttavia tekijöitä väestöryhmittäin ja 53 % raportoi näistä ja toteutuneista toimenpiteistä valtuustolle vuosittain. Ennakkoarviointien käyttö oli kunnissa vielä vähäistä (27 %). Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vastuutaho oli nimetty 57 %:lla joko omaan kuntaan tai yhteistoiminta-alueelle. Hyvinvointiryhmä toimi 40 %:ssa ja hyvinvointikertomustyö oli aloitettu 73 %:ssa vastanneista kunnista. Alueellisesti ”erittäin tärkeiksi” yhteisesti sovittaviksi teemoiksi kunnat kokivat päihdehaittojen vähentämisen (80 %), syrjäytymisvaarassa olevien terveyden edistämisen (73 %) ja ikääntyneiden toimintakyvyn tukemisen (60 %).

The Health Care Act (1326/2010) came into force on the 1st May 2011. Section 34 of the Act obliges the municipalities belonging to the same hospital district to produce a health care provision plan for each term of office of the municipal councils. The plan is based on health statistics and the service needs of the population. The plan must also state the goals of health and welfare promotion, the responsible parties and lines of cooperation.

The purpose of the thesis was to produce a regional description on how the municipalities in Northern Savo had taken the obligations of the Health Care Act into account as well as to determine the areas of health promotion where municipalities hoped for regional support. With regard to the health promotion perspective, the regional description will be used as background information for creating a regional health care provision plan in the Primary Health Care Unit in the Hospital District of Northern Savo.

The situation of municipalities was examined at the turn of 2012–2013 with an electronic survey directed at the municipal authorities. The study was mainly a quantitative survey, and the data was analysed by using the Webropol analysis software. The response rate was 75 %. 67 % of the respondents stated that they monitored the inhabitants' health and well-being and the factors influencing them in terms of population groups, and 53 % of them stated that they reported on actual measures to the council each year. The use of ex-ante assessments in the municipalities was still relatively low (27 %). The party responsible for health and well-being promotion was named by 57 % as either being in the municipality or in the co-operation area. A well-being promotion group existed in 40 % of the municipalities, and a review on welfare reporting had been initiated in 73 % of them. Themes on which a common agreement should be reached and which were deemed to be regionally "very important" were: the reduction of harms caused by substance abuse (80 %), health promotion for those at risk of exclusion (73 %), and supporting the functional capacity of the elderly (60 %).