Kulttuurihyvinvointia toisen asteen opiskelijoille: taiteen voima yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisenä opinnoissa

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli löytää vastaus siihen, voiko taiteella vaikuttaa toisen asteen opiskelijan hyvinvointiin, lieventää ja jopa ehkäistä yksinäisyyttä ja syrjäytymistä ammattiopinnoista. Työn tavoite oli kuulla opiskelijoita ja osallistaa heitä taidetoimintakokeiluihin. Tutkimuksen pääongelma oli saada tietää, millaisia näkemyksiä opiskelijoilla on kulttuurihyvinvointitoiminnan merkityksestä yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisessä. Heiltä kysyttiin myös, minkälaista toimintaa kulttuurihyvinvointitoiminnan pitäisi heidän mielestään olla ja minkälaiseen kulttuurihyvinvointitoimintakokeiluun opiskelijat haluaisivat osallistua. Palvelumuotoilu on lähtökohta tälle opinnäytetyölle. Tässä tutkimuksessa opiskelija on asiakas. Opiskelijoille tehtiin strukturoitu kysely lomakkeen avulla. Kun haastattelut oli tehty, opiskelijat saivat ideoida, äänestää, osallistua taidepajoihin ja antaa palautetta toiminnasta. Opiskelijoiden mukaan kaikki taide on tärkeää. Taiteen tekemistä ja tekijöitä arvostetaan. Taide liitettiin terapiaan ja sen ihmisen mieltä hoitavaan puoleen. Taiteen ja hyvinvoinnin yhdistäminen koettiin helpoksi tehtäväksi ja positiiviseksi asiaksi. Opiskelijoiden näkemys oli, että taiteella saa helposti aikaan sosiaalisen vuorovaikutuksen ja se lisää hyvinvointia. Taiteen koettiin luovan yhteishenkeä, ymmärrystä ihmisten välillä ja tuovan ryhmäenergiaa. Taide yhdistää ihmisiä, varsinkin silloin kun samanhenkiset ihmiset kokoontuvat yhteen yhteisen kiinnostuksen kohteen ympärille. Syntyy helposti vuorovaikutusta, joka lisää yhteyttä ihmisten välillä. Opiskelijoiden näkemyksenä oli, että koulussa voisi olla taidepajoja, joissa eri ryhmien ihmiset kohtaavat yhteisen mielenkiinnon äärellä. Opiskelijoiden mielestä taiteella on voimaa estää yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Taidepajatoiminnan pitäisi johtaa yksilön itsetunnon vahvistumiseen ja mahdollistaa ystävyyssuhteiden luominen taiteen kautta. Kun kulttuurihyvinvoinnin työkaluja mietitään, toiminnan pitäisi olla vapaata, rentouttavaa ja yhteyttä luovaa. Toiminnan suunnittelulla on keskeinen osa. Kulttuurihyvinvointitoiminnan keskiössä tulisi olla ajatus siitä, että opiskelija voimaantuu niin, että hän saavuttaa opiskelujen päämäärän. Tämä päämäärä on se, että opiskelija valmistuu ammattiin ja siirtyy työelämään oman paikkansa ottavana kansalaisena.