Keskijohdon mahdollisuudet työntekijöiden hyvinvoinnin edistämiseksi

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin keskijohtajien vaikutusmahdollisuuksia työntekijöiden työhyvinvoinnin edistämiseksi. Keskijohtajat kohtaavat alaisiaan jokapäiväisessä työssään ja todennäköisesti tietävät millaiset asiat vaikuttavat heidän työhyvinvointiinsa, mutta millaisia vaikutusmahdollisuuksia heillä on vaikuttaa niihin? Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kokevatko keskijohtajat voivansa edistää työntekijöiden työhyvinvointia, millaisin keinoin he kokevat voivansa edistää työntekijöiden työhyvinvointia, sekä millaiset tekijät rajoittavat heidän kykyään edistää työntekijöiden työhyvinvointia.

Tutkimus tehtiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineistot hankittiin puhelinhaastatteluina, joissa käytettiin hyväksi teemahaastattelun menetelmää. Haastatteluista saadut aineistot analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysin menetelmällä.

Tutkimuksen tuloksista saatiin selville haastateltavien mielipiteet heidän omista vaikutusmahdollisuuksistansa, haastateltavien tärkeimmät työhyvinvoinnin edistämisen keinot, sekä suurimmat työhyvinvoinnin edistämistä rajoittavat tekijät. Tutkimuksen tulosten mukaan keskijohtajat kokevat voivansa edistää työntekijöidensä työhyvinvointia. Tärkeimmiksi työhyvinvoinnin edistämisen keinoiksi haastateltavat keskijohtajat kertoivat työntekijöiden tuntemisen, vuorolistojen suunnittelun, yhteisten pelisääntöjen luomisen, riittävän informoinnin, työntekijöiden kuulluksi tulemisen tunteen varmistamisen, sekä kehujen antamisen. Suurimmiksi haasteiksi haastateltavat keskijohtajat kokivat aikasyöpöt, kiireellisten aikojen ennustamisen ja haasteet liittyen työntekijöiden tuntemiseen.

Tutkimuksen johtopäätöksinä todettiin, että keskijohtajat kokevat voivansa edistää työntekijöiden työhyvinvointia valmiiden toimintatapojen ja työkalujen avulla. Keskijohtajat valitsevat kullekin työntekijälle sopivimmat lähestymis- ja toimintatavat työntekijöiden tuntemisen avulla edistääkseen heidän työhyvinvointiaan. Vaikka keskijohtajat kokevat voivansa edistää työntekijöiden työhyvinvointia, he silti kohtaavat heidän toimintaansa rajoittavia tekijöiltä työssään. Nämä tekijät voivat aiheuttaa sen, että keskijohtajat eivät voi edistää työntekijöiden työhyvinvointia niin hyvin, kuin he haluaisivat.